Lemmikkinä elävä papukaija on varmasti omistajalleen tärkeä ja ei epäilystäkään, että valtaosa omistajista pitää lemmikkiään yksilönä. Silti monesti kuulee kommentteja, kuten ”Ei se pienestä rankaisusta hajoa” sekä joskus ensimmäisenä ratkaisuna on tilanteissa ottaa lintu väkisin kiinni.

Uskoisin, ettei tilanteissa ongelmana ole se, ettei omistaja välittäisi eläimestä, vaan se, ettei asioita ole mietitty syvällisemmin. Tällöin on helppo turvautua tilanteessa tuttuun ja nopeasti sillä hetkellä halutun tuloksen tuottavaan toimintatapaan.

Artikkelissaan ”The SECRET of Training Birds” Steve Martin antaa yhdeksi tärkeäksi tekijäksi lintujen koulutuksessa kunnioituksen eläintä kohtaan. Martin kirjoittaa papukaijan hyväksymisestä uniikkina yksilönä, joka on itsessään tärkeä. Näin meidän kannalta ongelmallinenkin käyttäytyminenkin tulisi hyväksyä käyttäytymisenä, jolla on linnulle jokin tarkoitus, sekä löytää keinoja, joilla lintu pääsee tähän tavoitteeseensa muilla tavoilla.

Asiaa voidaan miettiä siitä näkökulmasta, mitä tarkoittaa ihmisen kunnioittaminen yksilönä. Et varmaankaan käy lyömässä ihmistä vain siksi, että siitä ei jää pysyvää haittaa. Tai sido hämähäkkikammosta kärsivää ihmistä tuoliin nyrkin kokoisen hämähäkin lähelle vain siksi, ettei siitä koidu fyysistä haittaa (tosin riittävän voimakkaasti rimpuileva ihminen voi vahingoittaa itseään… aivan kuten voimakkaasti vastaan rimpuileva lintu). Harvat tahot pitävät hyvänä fobioiden hoitokeinona ihmisen altistamista pelottavalla asialle ilman pakomahdollisuutta.

Jos hyväksymme papukaijan älykkäänä eläimenä, joka pystyy tuntemaan ja myös kärsimään, voidaankin kysyä, miksi emme voisi kunnioittaa sen pelkoa tai ahdistuneisuutta yksittäisissäkin tilanteissa (jos siis mietitään yksittäistä tilannetta eikä tarkastella asiaa tällaisten menetelmien säännöllisen käytön tutkittujen haittojen näkökulmasta)?

Noin vuosi sitten Barbara Heidenrechin seminaarissa ihmettelimme, miten saisimme neitokakadun häkkiin, joka ei sinne olisi halunnut mennä. Sen sijaan, että tilanteessa olisi pitänyt vastaan pyristelevää lintua selästä kiinni, Barbara ehdotti, että linnun häkkiin laittamisen sijaan siirtäisimme häkkiä: häkistä sai pohjan irti ja se oli helppo tuoda varovasti linnun päälle. Tämä ei tietenkään ole pysyvä ratkaisu ja voi toimia vain pari kertaa, kunnes lintu oppii välttämään näitä tilanteita. Se kuitenkin poisti tilanteesta tarpeen käyttää linnun kannalta pelottavaa tai ahdistavaa menetelmää.

Kokemus auttaa löytämään vaihtoehtoja sekä mahdollistaa ”out of the box” -ajattelun. Samoin siihen voi auttaa opiskelu ja tiedon etsiminen. Monesti myös muut lintuharrastajat voivat keksiä ratkaisun ongelmaan, jos siihen ei itse keksi sellaista, joten kannattaa rohkeasti kysyä apua. Tilanteiden ennakointikin voi auttaa: jotkin joskus todennäköisesti tehtävät asiat, kuten matkahäkkiin meneminen, on hyvä opettaa ajoissa, ennen kuin asian kanssa tulee kiire. Tärkeintä kuitenkin on halu etsiä vaihtoehtoja sen sijaan, että turvautuisi itsensä kannalta tilanteessa helpoimmalta vaikuttavaan menetelmään.

Tietenkin lähtökohtana on se, että mahdollisuuksia on olemassa. Jos linnun hyvinvointi vaatii käytettävän jotain sen kannalta epämiellyttävää menetelmää eikä vaihtoehtoa ole, tällöin ei voi muuta. Mutta jos tilanne ei vaadi välitöntä hoitoa, kannattaa aina miettiä, olisiko hoitoa varten käytettävissä muitankin menetelmia. Jos linnun jalat pitäisi rasvata, pitkällä tähtäimellä voi auttaa, että linnun opettaa antamaan jalan käsiteltäväksi pyynnöstä. Mutta voisiko lyhyellä aikavälillä auttaa, jos rasvaa levittää astiaan pienen kerroksen ja houkuttelee linnun kävelemään siinä sen sijaan, että pitäisi lintua väkisin kiinni toimenpiteen ajan?

Jos ei ole sitoutunut kunnioittamaan lemmikkiään yksilönä, ei tällaisia vaihtoehtoja luultavasti yritä löytää. Virheitä tietenkin sattuu ja oppimista riittää, mutta tällöin juuri paras olisikin jättää ne ei-optimaaliset ratkaisut satunnaisiksi virheisksi, eikä ottaa niitä tavaksi. Tärkeää on siis sitoutuminen käyttämään linnun kannalta mahdollisimman positiivisia, vähiten tungettelevia menetelmiä.

Lemmikkeinä elävät papukaijat ovat kaukana luonnollisesta ympäristöstään. Niillä on merkittävästi pienemmät mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöönsä, toimia siinä ja toteuttaa luonnollisia käyttäytymistaipumuksiaan. Etsimällä rankaisulle tai pakottamiselle vaihtoehtoja pystymme tarjoamaan ainakin useammin tilanteita, joissa lintu voi vaikuttaa ympäristöönsä, mutta saamme silti aikaan toivomamme tuloksen. Tämä myös edistää lemmikkipapukaijan luottamusta ihmistä kohtaan.