Muuttaessamme tyttöystäväni kanssa ostamaamme entiseen työväentaloon rakensimme samalla ison aviaarion yli 20 neitokakadun parvellemme salin näyttämölle. Tässä artikkelissa rakentamisen vaiheet kuvieen.

Uudessa kodissamme on reilusti tilaa linnuille: ison liikunta- / juhlasalin kyljessä on myös näyttämö, johon päätimme rakentaa neitokakaduille oman aviaarion (lisäksi ihmisiä varten löytyy erilliset tilavat asuintilat). Kyseisen aviaarion kooksi tuli 6 x 5 metriä (eli yhteensä 30 neliömetriä) sekä korkeudeksi 3 metriä. Aviaario pyrittiin rakentamaan samalla niin, ettei perinteikkään, yli 100-vuotiaan hirsitalon rakenteita tarvinnut tuhota tai muokata. Käytännössä tämä tarkoitti vain muutamien ruuvien ruuvaamista jo paljon ruuvien reikiä sisältäneisiin lautoihin.

Tällaista rakennusprojektia tuskin kovin moni lukija päätyy tekemään, mutta tästä artikkelista voi saada hyviä ideoita omia projektejaan varten.

Uusi aviaario suunniteltiin seuraavista lähtökohdista:

• Aviaario kulki näyttämön aukon (5 metriä leveä) reunoista takaseinään (6 metriä pitkä). Näin pinta-alaksi tuli noin 30 neliömetriä.
• Korkeutta aviaariolle tuli 3 metriä. Korkeampia elementtejä olisi ollut vaikea pystyttää ja käsitellä, sekä materiaalia olisi tarvinnut paljon enemmän.
• Molemmille sivuille tehtiin yhteensä kaksi noin 210 cm pitkää elementtiä ja väliin sopiva oviaukon sisältävä elementti. Näyttämön aukkoon tehtiin yksi 210 cm pitkä elementti sekä yksi puolikas elementti. Jäljellä jääneen aukon (hieman yli 2 metriä) peitti liukuovielementti.
• Sivuille tehtiin pienet, ihmisen mentävät ovet. Näyttämön aukkoon tehtiin noin 2 metriä leveä liukuovi, jonka kautta aviaarioon voidaan tuoda mm. kiipeilypuita, sekä jonka kautta linnut pääsevät isoon saliin lentämään.

• Käytetty puutavara oli ”kakkoskakkosta”, eli 48 x 48 mm puuta. Tätä kului yli 160 metriä.
• Verkkona oli muotoon pakotettua, pulverimaalattua verkkolevyä 3 mm langalla. Yhden levyn koko oli 1 x 2 metriä.
• Kattona käytettiin kireälle kiristettyä urheiluverkkoa, johon linnut eivät pääse käsiksi häkin reunoilta. Linnut eivät myöskään pääse koskaan tilaan, josta pääsisi aviaarion päälle.

Yhteensä aviaariota varten rakennettiin siis:

• 5 x 210 x 300 cm elementtejä
• 2 x oviaukon sisältäviä elementtejä
• 2 x pieni ovi
• 1 x liukuovi

Yllä aviaarion suuntaa-antava pohjapiirrustus. Harmaat ovat talon seiniä, siniset aviaarion rakenteita.

Yllä yksittäisen elementin piirrustus mittoineen. Levyt ja verkkolevyt ovat 2 cm leveämpiä ja korkeampia, kuin vapaa tila rungossa, sillä ne uppoavat joka suunnasta sentin verran rungon sisään. Punaiset nuolet merkitsevät ruuvien paikkoja ja suuntia (jokaisessa liitoksessa on 2 ruuvia).

Ensimmäinen vaihe oli suojata aviaarion takaseinä vanerilla. Tämä aloitettiin laittamalla koolaukset alle ja kiinnittämällä vaneri päälle. Näin pintavetona vedetyt sähköjohdot jäivät vanerin alle.

Käytännön vinkkinä (kantapään kautta opittua): jos pystyttää tällaista suojaseinää 3 metriä korkeista vanereista, kannattaa käyttää paksumpaa vaneria, kuin 4 mm paksua, jota on melko mahdoton käsitellä näin pitkänä.

Ensiksi tein viisi kappaletta isoja elementtejä valmiiksi. Toisin kuin aikaisemmin olen tehnyt, upotin verkon ja vanerin kehyksen sisään ajettuun uraan (aikaisemmin olen mm. nitonut verkon toiselle puolelle). Verkkoa varten sain tällä kertaa käsiini 2 x 1 metrin kokoisia, 3 mm langasta tehtyjä, muotoon pakotettuja verkkolevyjä, jotka olivat pulverimaalattuja. Tällaiset verkkolevyt pysyisivät pystyssä itsekseenkin, jonka ansiosta tällainen rakenne oli mahdollista.

Yhden elementin mitta määräytyi seuraavasti:

• Leveys: 3 x 4,8 cm (pystypuut) sekä 2 x 98 cm (verkot, joista molemmista reunoista noin sentti oli upotettu uraan).
• Korkeus: 300 cm (yksi pystypuu) sekä 2 x 4,8 cm (ylä- ja alareunan vaakasuorat puut). Jälleen verkosta ja vanerista yksi sentti oli upotettu uriin).

Paras tapa tehdä urat olisi sirkkeli. Itselläni ei kuitenkaan ollut käytettävissä hyvää sirkkeliä tätä varten, joten käytin yläjyrsintä (joka oli melko hidas tapa tehdä uria). 3 mm verkkoa ja 4 mm vaneria varten paras vaihtoehto jyrsimen teräksi vaikutti olleen 6 mm leveä terä. Yläjyrsintä käytettäessä kannattaa edetä rauhassa, jos tekee kerralla riittävän syvän uran (koska olin suunnitellut levyn uppoavan sentin puun sisään, tein uran syvyydeksi 11 mm). Muuten riskinä on katkaista terä (itse katkaisin yhden erän rakennusprojektin aikana, mutta onneksi niiden hintakin oli vain alle 3 euroa / kappale).

Kun olin leikannut katkaisusirkkelillä sopivat pätkät (tässä kannattaa olla mahdollisimman tarkkana) ja ajanut niihin urat, kiinnitin pystypuut yläreunan puuhun 90 mm ruuveilla. Saadakseni ruuvit mahdollisimman suoraan porasin niitä varten reiät penkkiporakoneella, en käsin. Ruuvin reiän tulisi lävistään toinen kiinnitettävä kappale (eikä jatkua toiseen) sekä olla riittävän leveä, että ruuvi pääsee vapaasti liikkumaan siinä.

Tässä vaiheessa pystypuut olivat vain yläreunan puussa kiinni, joten ne liikkuivat hieman. Ujutin verkon sopivassa paikassa (en siis aivan yläreunassa) keskimmäiseen puuhun kiinni, kiinnitin sen puristimilla ja ujutin ulomman reunan paikoilleen. Tämän jälkeen (ilman puristimia) liu’utin verkon paikoilleen.

Tässä vaiheessa auttaa paljon, jos mukana on toinen henkilö, joka voi mm. pitää pystypuita paikoillaan, jotta verkko ei putoa. Jos ketään ei saa avuksi, voi verkon pitää paikoillaan väliaikaisesti myös nippusiteillä, jotka poistaa elementin kokoamisen jälkeen.

Kun verkko oli paikoillaan, laitoin verkon alle tulleen välipuun paikoilleen. Toistin edellisen kohdan toisella puolella, liu’utin verkkojen alle vaneripalaset ja viimeisenä askeleena kiinnitin alareunan ruuveilla pystypuihin.

Kokoamisjärjestys oli siis seuraava:

1. Pystypuut ruuveilla kiinni yläreunan puuhun.
2. Toinen verkkoelementti paikoilleen.
3. Verkkoelementin alle tullut lyhyt poikkipuu paikoikkeen ruuveilla ja puutapeilla.
4. Toinen verkkoelementti ja sen alle tuleva poikkipuu paikoilleen.
5. Alareunan vanerit paikoillee.
6. Alareunan vaakasuora puu paikoilleen ruuveilla.

Koska pystypuut olivat kaikki 3 metriä korkeita, olivat väliin tulleet vaakasuorat puut lyhyitä (vain yhden verkon levyisiä, eli 98 cm). Ulkoreunat oli helppo kiinnittää ruuveilla, mutta sisäreunaan oli kehitettävä jotain muuta. Välttääkseni rumat naulauslevyt päädyin kiinnittämään sisäreunan keskimmäiseen pystypuuhun puutapeilla.

Porasin ensiksi vaakapuun päähän reiät ja laitoin reikiin nastat, joilla sain merkattua oikeat kohdat pystypuuhun porausta varten. Tämän jälkeen tein liitoksen valmiiksi. Laitoin liitokseen vielä Erikeeperiä, jonka pitäisi olla vaaratonta myös syötynä. En uskaltaisi kuitenkaan käyttää sitä tästä huolimatta paikoissa, johon linnut ulottuvat. Puristimina käytin kuormausliinoja.

Kuvassa ensimmäinen valmis elementti, josta sen rakenteen näkee selvästi. Käytännössä siis keskimmäisessä pystypuussa ja lyhyissä vaakasuorissa puissa oli urat molemmilla puolilla, lopuissa vain yhdellä puolella. Alareunan vaneri auttaa pitämään roskat aviaarion sisällä.

Tehtyäni viisi elementtiä sekä yhden puolikkaan elementin kiinnitin ne paikoilleen. Jätin oviaukon sisältävän elementin suunnittelun tarkoituksella tämän jälkeen, jotta saisin sen mitat millilleen oikein.

Näyttämön oviaukon elementit on kiinnitetty läpi poratuilla ruuveilla suoraan lautoihin ja näyttämöstä takaseinän suuntaan lähtevät elementit suoraan näihin. Takaseinältä näyttämöä kohti lähtevät elementit on kiinnitetty L-raudoilla. Lisäksi sivujen elementit on kiinnitetty L-raudalla lattiaan. Tämän kanssa tosin kannattaa olla tarkkana, jotta seinästä tulee varmasti suora.

Liukuoven ylle tuli vielä yksi ylimääräinen pieni verkkopala. Seinällä pintavetona vedetyt sähköjohdot jäivät verkon taakse linnun ulottumattomiin.

Saatuani isot elementit paikoilleen mittasin tarkasti sivuille jääneiden aukkojen leveydet oviaukon sisältävää elementtiä varten. Koska talo on vanha ja mikään ei ole täysin suorassa, olivat molemmat sivut hieman eri mittaisia, sekä lisähaasteena aukko oli eri mittainen ylhäältä ja alhaalta (toisella puolella eroa oli vain 4 mm, mutta toisella hieman yli sentti). Tämän takia suunnittelin näistä elementeistä hieman vinot. Vinous oli myös huomioitava verkossa ja verkkolevyssä.

Tarkan mittaamisen ansiosta elementistä tuli juuri oikean mittainen. Kiinnitin tämän oviaukon sisältävän elementin ruuveilla molempiin vierekkäisiin elementteihin. Kiinnitysruuvien reiät kannattaa tätä varten porata valmiiksi jo uria tehtäessä.

Oven tein samalla periaatteella, kuin elementitkin, eli vaneri ujutettiin kehikon sisään uria pitkin. Jyrsimellä pystyin tekemään ylä- ja alareunan puiden urat niin, etteivät ne ulottuneet aivan puun päähän. Tämän ansiosta ovien sivuissa ei näy merkkejä urista.

Ovi itsessään oli sentin kapeampi ja matalampi, kuin aukko. Näin pystyin varmistamaan, että ovi aukeaa ja sulkeutuu helposti.

Oven kiinnityksessä kannattaa käyttää kiiloja, jotta ovi asettuu juuri aukon keskelle. Itse käytin tässä 4 mm vaneria, jota nurkista löytyi reilusti. Kiilojen avulla laitoin oven juuri oikealla kohdalle ja kiinnitin saranat. Lopuksi kiinnitin salpalukon sekä kahvan.

Näyttämön aukkoon tein liukuoven, joka kulkee elementtien edesssä (kuvassa vielä liimausta varten olevat kuormausliinat kiinni liukuovessa). Mittasin elementin mitat niin, että keskelle tulevat vaakapuut ovat samalla tasolla, kuin takana olevissa elementeissä.

Liukuovi on pienien kalustepyörien päällä. Yläreunassa on lisäksi listat pitämässä liukuoven paikoillaan (alareunan pitää paikoillaan elementit sekä näyttämön aukon alareunan kynnys). Vaikka liukuovielementti on itsessään melko painava, tämän ansiosta se liikkuu vaivatta edes-takaisin.

Kuvassa valmis liukuovi, johon kiinnitin kahvat sen liikuttamista varten. Liukuovi aukeaa täysin (tämän takia näyttämön aukon elementit eivät olleet saman kokoisia).

Elementtien yläreunoihin laitoin 10 cm leveät laudat. Nämä laudat tuovat häkkiin jämäkkyyttä (eli käytännössä suoristivat hieman repsahtaneen yläreunan) sekä toisaalta estävät neitokakaduja jyrsimästä kattoverkkoa. Lisäksi takaseinään laitoin laudat peittämään vanerin yläreunat.

Kuvassa valmis aviaario katon kanssa. Kattona käytettiin urheiluverkkoa. Tällaisen ratkaisun kohdalla on tärkeää huomioida muutama seikka:

• Verkko on saatava lintujen ulottumattomiin (tällöin ei siis sovi lajeille, jotka kätevästi lentävät kattoon ja kiipeilevät siinä). Lisäksi linnut eivät saa päästä katon päälle.
• Verkko tulee kiristää niin kireälle, ettei siihen törmäävä lintu voi mitenkään saada ruumiinosaa kietoutumaan verkkoon.
• Langan tulee olla riittävän paksua, jotta linnut voivat huomata sen, sekä riittävän kestävää, jotta se ei rispaannu niin, että lintu saisi kynnen väliin. Lisäksi silmäkoon tulee olla riittävän pieni (neitokakaduilla perinteinen alle 20 mm).

Kattoverkon kiinnittäminen oli melko vaikeaa. Tämä johtui verkon muodosta: salmiakkimuodon takia en voinut ensiksi kiristää toista reunaa ja tämän jälkeen toista, sillä tällainen verkko ei kiristy suoraan. Lisäksi verkko joustaa, kun se ei ole kireä: jos verkko on nipussa, se voi olla sen normaalia mittaa reilusti pidempi.

Päädyin laittamaan verkon päätyihin vaijerit ja kiristämään ne mahdollisimman kireälle. Tämän jälkeen levitin verkon sivuihin kiinni. Käytännössä tällaista verkkoa käytettäessä suosittelisin vaijeria tai narua verkon jokaiseen reunaan.

Omassa ratkaisussani verkko veti sivuja keskeltä sisään. Päädyin laittamaan koukut sivujen keskimmäisten elementtien keskelle (häkin ulkopuolelle) sekä seinään. Tämän jälkeen suoristin elementit yllä olevan kuvan kaltaisella ratkaisulla.

Näin siis syntyi reilun kokoinen aviaario neitokakaduparvellemme, jossa neitokakadujen lentämistäkin on ilo katsella. Kuvassa linnut laskettu vapaaksi, mutta aviaariosta puuttuu vielä hieman sisustusta sekä virikkeitä.

Kokonaisuutena tällaisen aviaarion teko oli melko työläs urakka, sillä pääasiassa tein sen yksin. Aikaa tähän meni reilusti yli viikko, kun tein eri mittaisia työpäiviä. Osittain tätä kestoa selittää se, että törmäsin moniin ongelmiin matkan varrella (kuten katon kiinnitys), joita en ollut osannut arvioida ennakkoon.

Lisäilen tästä kuvia vielä myöhemmin, kunhan saamme aviaarion sisustettua kutakuinkin lopulliseen muotoonsa. Yksi iso haaste oli löytää riittävästi sopivia kiipeilypuita, sillä oksat ja muut periteiset orret eivät tässä ratkaisussa vielä riitä.