Wikipedian mukaan maalaisjärjellä tarkoitetaan ”käytännöllistä järkeä”. Termiä kuitenkin viljellään milloin missäkin yhteydessä ja joskus kahden eri ihmisen ”maalaisjärki” menee täysin ristiin. Mitä oikeastaan tämän termin taustalla olisi ja miten se liittyy lintuharrastukseen?

Monesti ihmisen oman mielipiteen mennessä ristiin (aihepiiristä riippumatta) tieteen kanssa on helppo turvautua ”maalaisjärkeensä” ja pysyä kannassaan. Lintujen kanssa paremman tiedon puutteessa tulkitsemme asioita omista lähtökohdista, jota usein kutsumme maalaisjärjen käytöksi. Mutta mitä jos tämä ”maalaisjärki” meneekin ristiin sen kanssa, mitä esimerkiksi käyttäytymisteoria meille opettaa?

Ristiriidat eivät ole välttämättä niin harvinaisia, kuin voisi kuvitella. Jos linnun huutaessa käyt häkin vieressä käskemässä sitä hiljenemään ja lintu tekee niin, on täysin ymmärrettävää, että joku ihminen voi tulkita tilanteen niin, että kyseinen toiminta toimii tilanteessa. Käyttäytymiseen ja oppimiseen perehtymättömälle ihmiselle se voi olla ”maalaisjärkeä” toimia näin jatkossakin.

Jos taas analysoisimme edellä mainittua tilannetta käyttäytymistieteiden näkökulmasta, voisimme sanoa, että on suuri todennäköisyys, että huutaminen loppuu juuri siksi, että lintu saa mitä tahtoo: huomiota. Voimme myös ennustaa, että lintu huutaa tulevaisuudessa useammin, jos se haluaa huomiota ja häkin vierelle meneminen tällaisessa tilanteessa itse asiassa vain pahentaa ongelmaa.

Maalaisjärjen käyttö tuntuu olevan voimakkaasti kytkettynä yhteiskuntaamme. Kun lapsena olemme tehneet jotain typerää, kuinka monen vanhemmat ovat tulleet sanomaan, että ”käytä maalaisjärkeä”? Ei liene ihme, että jos keskustelussa joku vetää esiin tämän ”maalaisjärkikortin”, se voi vakuuttaa monet muut ihmiset, jotka eivät sen syvemmin mieti, mitä tämän maalaisjärjen käytön taustalla on.

Mutta mitä maalaisjärki sitten on? Se on yksinkertaisesti yksilön kokemusten, uskomusten, arvojen ja tietämysten summana tuleva käsitys siitä, miten jokin asia on tai olisi parasta tehdä. Toisinsanoen se on yksilön mielipide.

Itse olen oppinut asioita kantapään kautta. Voisi sanoa, että monet aikaisemmat neuvot (joita ajan tapaan pidettiin tavallisena tapana tehdä asioita), ja jotka johtivat ongelmiin, kuulostivat silloin ”maalaisjärjellä” ajateltuna järkeviä. Nykyisin pyrin ymmärtämään asian taustat paremmin ja soveltamaan tätä tietoa käytäntöön. Tietoa onneksi löytyy paljon, sekä tutkimuksista että ammattilaisten eläinten kanssa toimijoiden käytännön kokemuksista. Kaiken lisäksi tämä tieto muodostaa loogisen kokonaisuuden, jossa tieteessä hankittu tieto toimii myös käytännössä. Oma maalaisjärkeni sanoo, että siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

• Tohtori Susan G. Friedmanin artikkeli ”She said, he said, science says” käsittelee juuri tätä asiaa. Se löytyy kääntämänäni versiona hänen sivuiltaan BehaviorWorks.org nimellä Hän sanoi, he sanoivat, tiede sanoo. Artikkelissa käydään läpi useita lemmikkilintuihin liittyviä kiistanalaisia kysymyksiä.