Eläinten koulutuksessa -blogissa oli hauska pieni juttu nimellä ”Haaste linnunomistajille”, jossa blogin kirjoittaja Jaana Pohjola suositteli yhtenä virikkeenä käyttämään koulutusta. Ajattelin tämän johdosta kirjoittaa omiakin ajatuksiani aiheesta.

Aikaisemmin mm. kädellisillä on tutkittu koulutusta virikkeenä, jossa tutkimuksessa havaittiin positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvan koulutuksen vähentäneen stereotyyppistä koulutusta, vaikka koulutus ei suoraan tähän liittynytkään, josta Jaana myös on aikaisemmin kirjoittanut.

Joskus on kuullut hajaääniä temppujen kouluttamista vastaan: nämä nähdään ehkä turhina, mahdollisesti puhujan mielestä eläinten arvoa alentavina asioina. Mutta todellisuudessa kyseessä voi olla hyvinvointia merkittävästikin edistävä asia.

Miksi?

Papukaijat ovat erittäin älykkäitä eläimiä, ja luonnossa joutuvat käyttämään tätä älykkyyttään jatkuvasti selvitäkseen; ennen kaikkea löytääkseen ruokaa. Lemmikkinä elävän papukaijan virikkeellistämisellä voidaan tuoda osittain samoja haasteita sen elämään, mutta tuskin koskaan samoissa määrin.

Koulutuksella annetaan papukaijalle mahdollisuus käyttää tätä älykkyyttä: se joutuu aktiivisesti opettelemaan, mitä sen pitää tehdä saadakseen positiivisen vahvisteen.

Linnun kannalta ei tietenkään ole mitään merkitystä, opettaako sille temppuja tai hyödyllisiä asioita (ainakaan siinä tilanteessa, pitkällä tähtäimellä esim. kynsien leikkuun opettaminen voi vähentää epämiellyttäviä pakotettuja leikkuutilanteita). Käytännön elämän kannalta ehkä kannattaa lähteä liikkeelle elämää helpottavista asioista. Esim. kohdentaminen on hyvä tapa lähteä liikkeelle: pääsette molemmat linnun kanssa oppimaan  opettamaan/opettelemaan.

Kuten Tuire Kaimio haastattelussaan aiheesta sanoi, ”todella hyvä idea, ehdottomasti kannatettavaa”.