Papukaijan kesyttäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä

Teksti:

Papukaijan kesyttäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä

Teksti:

Lintu voi lemmikkinä olla alkuun täysin villi ja ihmistä pelkäävä eläin. Koska se pääsee lentämään karkuun, tämä asia tulee selvemmin esille, kuin terraariossa elävillä jyrsijöillä. Tämä artikkeli käsittelee linnun kesyttämistä samalla minimoiden linnulle aiheutetun stressin.

Kesyyttä ei voi suoraan määritellä lemmikkien kohdalla. Jollekin riittää, että linnut elävät ihmisten keskuudessa pelkäämättä näitä. Toinen voi haluta, että linnut tulevat hakemaan hänen kädeltään herkkuja ja ehkä astuvat kädelle. Joku taas opettaa linnulleen temppuja ja rapsuttelee sen niskaa. Oikeaa kesyyden “astetta” ei ole olemassa, vaan jokainen päättää itse, mitä lintunsa kanssa haluaa pystyä tekemään. Tosin eläimen hyvinvoinnin kannalta on toivottavaa, ettei ihmisen näköpiirissä oleminen tuota sille jatkuvaa stressiä.

undulaatin kesyttäminen

Undulaatin kesytys pohjautuu samoihin periaatteisiin, kuin neitokakadun, amatsonin tai minkä tahansa muun papukaijan. Kesyttäminen vaatii kärsivällisyyttä ja linnun ehdoilla etenemisä. (kuva: MorgueFile.com)

Oli kyseessä undulaatti, neitokakadu, amatsoni, jako, iso kakadu, ara tai mikä tahansa muu lintu, ja riippumatta ihmisen tavoitteista, “kesyttäminen” pohjautuu aina samoihin periaatteisiin. Merkittävimmät erot yksilöiden ja lajien välieillä näkyvät lähinnä kesyyntymisen viemässä ajassa ja pohjautuvat pääosin linnun aikaisempiin kokemuksiin ihmisistä. Ihmisestä kokemuksia saamaton poikanen kesyyntyy luultavasti nopeammin, kuin ihmistä pelkäämään oppinut lintu. Yksinäinen lintu saattaa kesyyntyä hieman kahta lintua nopeammin, mutta vain kesyyntymisen takia ei ole tarpeen pitää lintua yksin: myös kaksi lintua kesyyntyvät näiden ohjeiden avulla.

On mahdotonta arvioida kesyyntymisen viemää aikaa; se voi viedä viikon, kuukauden tai vuoden – ja vaikeimpien tapausten kohdalla jopa kauemmin. Ennen kaikkea kesytys vaatiikin kärsivällisyyttä. Oikoteitä ei ole ja kiirehtiminen voi johtaa linnun painostamiseen, joka vain hidastaa kesyyntymistä ja heikentää linnun hyvinvointia.

Ennen kuin edes mietit kesyttäväsi lintusi, varmista sen hyvinvointi ja terveys. Luo sille turvallinen ja virikkeellinen ympäristö, jossa se ei loukkaa itseään, sen ei tarvitse pelätä mitään sekä jossa se saa laadukasta ruokavaliota. Tämä on kaiken ydin eläinten kanssa toimittaessa!

Kaikki kesytys ei ole tasa-arvoista – apaattisuus ei ole kesyyttä

Internet ja monet vanhemmat kirjat ovat täynnä ohjeita ajalta, jolloin menetelmien vaikutuksia eläinten hyvinvointiin ei mietitty tarkemmin. Tällaiset menetelmät saavat kyllä aikaan halutun toiminnan tietyssä tilanteessa: lintu istuu paikoillaan kädellä, kun sen siihen saa, tai ennen pitkään pystyt pukemaan sille valjaat ilman kovaa rimpuilua. Mutta niillä on merkittäviä haittoja eläimen psyykkisen ja ajan kanssa myös fyysisen hyvinvoinnin kannalta.

Yksi “perinteinen” tapa on pitää vastaan pyristelevää lintua kiinni (monesti pyyhkeessä omistajan suojaamiseksi puremilta). Kun tätä toistetaan, lintu ennen pitkään lopettaa pyristelemisen; on oletettu linnun näin “oppineen”, ettei ihminen olekaan uhka. Todellisuudessa kysymys on jostain aivan muusta kuin oppimisesta. Jokainen kerta on äärimmäisen stressaavaa linnulle, sillä pyristellessään vastaan tällainen saaliseläin uskoo yleensä taistelevansa henkensä edestä. Tämä siis tarkoittaa linnun altistamista säännöllisesti tarpeettomalle ja valtavalle stressille. Lisäksi kovasti vastaan pyristelevä lintu voi myös loukata itsensä.

Näillä menetelmillä on myös pidempikestoisia haittavaikutuksia. Jos eläin altistetaan kovalle pelolle tai stressille usein ilman mahdollisuutta paeta, se ei kesynny, vaan luovuttaa; se oppii, että pelottavat asiat tapahtuvat sen omista toimista huolimatta ja ei enää yritä paeta, vaikka mahdollisuus tähän annettaisiin. Tämän on valitettavan helppo sekoittaa kesyyntymiseen, mutta todellisuudessa kyseessä voi olla vakava ongelma, joka voi esiintyä mm. apaattisuutena ja pidemmän päälle voi aihettaa jopa fyysisiä ongelmia, kuten immuniteetin heikentymistä [1].

Edellä kuvailtua vaikutusta kutsutaan opituksi avuttomuudeksi. Eläin on altistettu pelottavalle asialle säännöllisesti ilman mahdollisuutta paeta, jolloin se on oppinut, ettei sillä ole mahdollisuutta vaikuttaa tähän [2]. Se ei enää pyri pakenemaan, vaikka mahdollisuus annettaisiin, ja voikin istua näennäisen rauhallisena ihmisen kädellä. Käytännössä siis lintu luovuttaa; eräs harrastaja puhui linnun lannistamisesta. Opittu avuttomuus ei välttämättä näy linnun fyysisessä kunnossa: se saattaa syödä ja sukia, mutta monesti ei tee muuta – se on apaattinen eikä käyttäydy lajityypillisellä tavalla. Vaikka tämä voi vaikuttaa jollekin ihanteelliselta lemmikiltä möykkäävän ja paikkoja tuhoavan papukaijan sijaan, kyseessä on hyvinvoinnin merkittävän heikentymisen oire.

Neitokakadut kesyttäminen

Papukaijaa ei tulisi missään vaiheessa pitää väkisin kiinni, ellei se ole sen terveyden kannalta välttämätöntä, vaan kesyttämisen tulisi pohjautua vapaaehtoisuuteen. Neitokakadun kesyttämisessä hirssi on yleensä erinomainen apuväline.

Kesyttämisessä tulee välttää menetelmiä, jotka poistavat linnulta mahdollisuuden valita: sen pitäisi pystyä valitsemaan, haluaako osallistua tilanteeseen ja olla ihmisen lähellä, vai poistua siitä turvallisen matkan päähän (tai edes niin pitkälle, kuin se kotonamme on mahdollista). Esimerkiksi joissain (usein Yhdysvaltalaisissa) oppaissa neuvottu keino siipisulkien typistämiseksi toimii juuri päinvastoin: se poistaa linnulta mahdollisuuden paeta ahdistavasta tilanteesta sille luonnollisella tavalla. Juuri tällaisilla päätöksillä on merkitystä linnun hyvinvoinnille: kun annamme sille mahdollisuuden päättää, haluaako se olla ihmisen lähellä, annamme sille mahdollisuuden vaikuttaa ympäristön merkittäviin asioihin. Mahdollisuuksien poistamisen on todetty heikentävän käytännössä kaikkien eläinlajien hyvinvointia [3].

Myös häkki estää linnun liikkumista: käsien työntäminen häkkiin aiheuttaa villimmälle linnulle tarpeetonta stressiä (vaikka näinkin on neuvottu toimittavan joskus), vaikka se ennen pitkään istuisikin orrellaan sen sijaan, että syöksyisi häkin kauimmaiseen nurkkaan. Se voi myös tehdä häkistä linnun kannalta turvattomamman paikan, vaikka häkin pitäisikin olla sen koti ja turvapaikka. Voit myös ajatella niin, että jos lintu ei halua olla käden lähellä häkin ulkopuolella, se kokee käden vielä pelottavaksi. Tällöin ainoa syy olla käden lähellä häkin sisällä on se, ettei sitä pääse karkuun; se ei saa tehdä valintaa itse.

Jos lintusi ei halua olla käsiesi lähellä häkin ulkopuolella, ei ole mitään syytä olettaa, että se haluaisi tätä häkin sisällä.

Koska emme pysty katsomaan linnun pään sisälle ja näkemään, onko se stressaantunut (paitsi äärimmäisessä tilanteissa, jossa se esiintyy esimerkiksi höyhenten nyppimisenä tai stereotyyppisenä käyttäytymisenä), on tärkeää olla varovainen. Stressin merkkejä voi olla monesti vaikea tunnistaa ja orrella paikoillaankin istuva lintu voi olla ahdistunut ihmisestä. Se ei välttämättä pakene, sillä tietää ettei häkissä pääse pakoon. Stressaantuneet eläimet voivat jopa pyrkiä piilottamaan stressin merkkejä, jotta ne eivät herättäisi huomiota [4].

Välttämätön perushoito on tehtävä, mutta se on hyvä tehdä rauhallisesti ja tuijottamatta lintua. Voit jokaisen hoitokerran jälkeen jättää linnulle erityisen mieluisan herkkupalan esimerkiksi ruokakippoon, jolloin se oppii yhdistämään hoitotoimet (ja sinut) herkun saamiseen. Päivittäistä perushoitoa helpottaa myös sellainen häkki, jossa pystyt vaihtamaan ruokakipot helposti ilman, että joudut kurottelemaan häkkiin sisälle.

Anna linnun kotiutua rauhassa häkissään

Alkuun on tärkeää antaa linnun kotiutua rauhassa. Villimmän linnun kannattaa antaa olla häkissä rauhassa jopa muutaman viikon ilman, että sen kanssa on vuorovaikutuksessa välttääksesi stressin tuottamisen. Tämä voi vaikuttaa pitkältä ajalta olla häkissä, mutta kyseessä on vain kerran tehtävä asia, joka on linnun turvallisuudenkin kannalta parempi vaihtoehto.

Muuttaminen ja sen kautta tulevat uusi ympäristö ja ihmiset ovat yleensä stressaavia asioita, joten linnun tulee saada kotiutua rauhassa ilman, että vieras ihminen on jatkuvasti kyttäämässä vieressä. Ollessaan rauhassa lintu luultavasti myös uskaltautuu nopeammin syömään. Lisäksi outo ympäristö tai esimerkiksi sen äänimaailma voi säikäyttää linnun, jolloin häkin ulkopuolella ollessaan se voi lentää kovalla vauhdilla ikkunaa tai jopa seinää päin.

Häkkiin tottuminen on tärkeää myös siksi, että lintu oppisi sen turvalliseksi paikaksi, jonne palata syömään ja juomaan sekä nukkumaan. Jos joudut pyydystämään vapaana olevan linnun saadaksesi sen takaisin häkkiin, tulet ottamaan takapakkia kesyttämisen kanssa. Linnun tulisi palata itse häkkiin viimeistään päivän päätteeksi syömään ennen nukkumaanmenoa. Tästä voi tehdä helposti rutiinin: tarjoat linnulle illan ruoan päivän päätteeksi tiettyyn aikaan ennen, kuin se käy nukkumaan, jolloin se oppii palaamaan häkkiin viimeistään tällöin (voit totuttaa sitä tähän rutiiniin jo sen ollessa häkissä: papukaijat ovat monesti hämmentävän hyviä tietämään, mikä aika päivästä on). Ei kannata pitää ruokakippoja häkin ulkopuolella, jotta linnuilla on syy palata häkkiin.

Anna linnun palata aina itse häkkiin. Varsinkin alkuun kannattaa varata riittävästi aikaa tätä varten.

Päästäessäsi lintusi vapaaksi ensimmäisiä kertoja tee se ajan kanssa: linnut eivät välttämättä halua tai löydä heti takaisin häkkiin. Jos sinun on oltava kahden tunnin päästä jossain, voi tulla kiire ja joudut pyydystämään linnut väkisin. Varaa mielellään koko päivä (tai ainakin ilta) aikaa ensimmäisillä kerroilla, jotta häkkiin palaamisestakin ehtii tulla rutiini. Ennen pitkään ne palaavat häkkiin syömään ja juomaan, jos kokevat sen turvalliseksi paikaksi.

Muutenkin eläminen linnun kanssa, jota ei pysty käsittelemään tai jota ei ole opetettu palaamaan häkkiin pyynnöstä, vaatii hieman ennakointia. Jos et voi olla varma, että se palaa häkkiin ajoissa, ei sitä sillä kertaa kannata päästää vapaaksi. Tämä ei tietenkään saa tarkoittaa sitä, että lintu päätyy istumaan häkissään melkein joka päivä pääsemättä vapaaksi, vaan omistajan kannattaa miettiä myös omia menojaan (lemmikin hankkiminen tuo tietyt vastuut) ja tarvittaessa mahdollisimman nopeasti opettaa lintunsa menemään häkkiin pyynnöstä.

Kultaposkiamatsoni häkissä

Lintujen kannattaa antaa alkuun tutustua häkkiin ja uuteen asuinpaikkaansa häkin sisältä kaikessa rauhassa.

Jos lintu ei halua tulla häkistä ulos, ei tätä kannata kiirehtiä: sillä on loppuelämä aikaa lennellä huoneistossasi. Tämä voi tarkoittaa, että lintu päättää viettää pari ensimmäistä päivää häkissä, vaikka ovi on auki. Pidä huoli, että huoneessa on linnun kannalta hyviä laskeutumispaikkoja ihmistä korkeammalla (oven karmit, hyllyt yms eivät ole tälläisiä: tarjoa linnuillesi kiipeilypuita ja -telineitä) äläkä itse ole aivan vieressä kyttäämässä. Ajan kanssa ne luultavasti tulevat ulos, kunhan keräävät rohkeutta. Älä missään nimessä yritä säikäyttää niitä ulos häkistä tai muuten jouduttaa tätä väkisin!

Alkuun tulee olla erityisen tarkkana, että huone on varmasti lintuturvallinen. Esimerkiksi sälekaihtimet kannattaa pitää täysin kiinni, jotta lintusi oppisivat siinä olevan esteen. Varsinkin vieraassa ympäristössä säikähtänyt lintu voi lentää, “kuin päätön kana”, jolloin sälekaihtimissa näkyvä pieni väli voi yksi suunta. Kun lintusi on tottunut huoneeseen ja ikkunaan, voit alkaa hiljalleen avaamaan myös sälekaihtimia.

Pienemmän neitokakadun ja undulaatin kesyttäminen toimii kuten ison aran

Lemmikkilinnun kesyttämisestä puhutaan monesti luottamuksen saamisena: lintu oppii luottamaan ihmiseen. Esimerkiksi Steve Martin kirjoittaa artikkelissaan kuvitteellisesta luottamustilistä: tehdessäsi jotain linnun kannalta hyvää teet talletuksen “luottamustilille” sekä tehdessäsi jotain epämiellyttävää tai pelottavaa teet noston tältä tililtä [4]. Muista, että pienikin linnun kannalta pelottava asia voi rokottaa tätä tiliä kovemmin, kuin monta ajan mittaan tehtyä “talletusta”.

Luottamuksen saaminen on oppimista: lintu oppii, ettei ihminen ole tälle uhka.

Kesyyntymisessä on kysymys oppimisesta, joka toimii niin undulaatin, neitokakadun kuin isommankin papukaijan kanssa samalla tavalla. Lemmikkinä elävän linnun suhtautuminen ihmiseen pohjautuu sen aikaisempiin kokemuksiin ihmisestä. Se voi oppia, ettei ihmistä tarvitse pelätä ja vuorovaikutus tämän kanssa on hyvä asia. Se voi myös oppia, että ihminen on pelottava asia, jota tulisi välttää ja pyrkii pakenemaan tätä (tämä opittu pelko on monesti tulkittu “villiintymiseksi”).

Hyvät kokemukset voivat olla herkkujen saamista, mutta tähän ei aina pääse alussa: ihminen on potentiaalinen uhka, joten linnun kannattaa ennemmin pysytellä turvallisen välimatkan päässä, kuin hakea ruokaa tämän kädeltä ja altistaa itsensä mahdollisesti saalistajalle. Ihminen ei tietenkään ole saalistaja, mutta lintu ei tätä tiedä: juuri siksi joudummekin kesyttämään sen. Huonot kokemukset ovat kaikkea, jota lintu säikähtää tai pelkää: se voi olla esimerkiksi linnun häätämistä pois jostain paikasta tai olemista ahdistavan lähellä.

Linnun kannalta pelottavia tilanteita tulisi välttää, sillä ne voivat jopa estää kesyyntymisen. Pyri tarjoamaan linnullesi ympäristö, jossa se voi elää huoletta ja jossa sillä riittää mielekästä tekemistä samalla tehden ei-toivotusta tekemisestä riittävän vaikeaa. Näin et joudu häätämään sitä pois ja samalla tarjoamaan sille pelottavaa kokemusta ihmisestä.

Vältä tilanteita, joissa lintu kokee ihmisen uhkaksi, kuten linnun häätämistä pois jostain.

Tutustuminen lintuun kannattaa tehdä häkin ulkopuolella. Huoneessa on enemmän tilaa, joten lintu pääsee halutessaan karkuun. Tämä lisää sen turvallisuudentunnetta, sillä linnulla on mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen; toisin kuin ahtaassa häkissä jossa ei pääse pakenemaan kauas. Kun päästät linnun vapaaksi häkistä, voit esimerkiksi istua samassa huoneessa riittävän kaukana, jotta lintu tottuu sinuun hiljalleen ja näkee, ettet ole uhka.

Vältä liikaa yrittämistä, joka johtaa helposti liian lähellä olemiseen ja linnun ahdistamiseen. Yritä saada lintu tulemaan luoksesi sen sijaan, että yrität päästä sen luoksen. Voit jouduttaa tätä jättämällä pieniä herkkupaloja aina lähemmäs ja lähemmäs itseäsi, joka antaa linnulle syyn lähestyä sinua. Älä kuitenkaan jätä niitä niin lähelle itseäsi, että lintu joutuu pitkään miettimään, uskaltaako hakea herkkupalaa, vaan pienennä etäisyyttä lähes huomaamatta ja pidä se jatkuvasti sellaisena, että lintu uskaltaa hakea herkkupalan ilman pidempää miettimistä.

Papukaijasi viestii sinulle elekielellään – kunnioita sen mielipidettä

Kun lintusi vihdoin uskaltaa tulla lähellesi, voit tarjota sille herkkuja kädestäsi. Näin se tottuu siihen, että teet jotain käsilläsi sen ympärillä. Pidä eleesi rauhallisina, ettet turhaan säikäytä lintuasi. Se voi myös tottua lähestymiseesi; tosin tässä pitää olla tarkkana ja jos lintu näyttää pienintäkään merkkiä ahdistuksesta (esim. astuu askeleen poispäin sinusta), peräänny. Tämä opettaa linnulle, että sen elekieltä kunnioitetaan ja sillä on mahdollisuus vaikuttaa ympäristössä tapahtuviin asioihin.

Amatsoni istumassa orrellaan rentoutuneena

Kultaposkiamatsoni istumassa orrella rentoutuneena. Tämän kertovat mm. hieman pörröllään olevat höyhenet.

Varsinkin alkuun kannattaa tarjota herkkuja kädestäsi niin, että lintu joutuu tulemaan pienen matkan luoksesi. On periaatteessa mahdollista, että se oppii suoraan eteen lykätyn käden lähtevän pois herkkupalan ottamisella, joten turvallisen matkan päästä lintu voi päättää, haluaako tulla käden lähelle vai ei. Se kyllä hakee herkkupalan, jos kokee sen hakemisen riittävän turvallisena.

Linnun elekielen tarkkailu tärkeimpiä tekijöitä sen kesyttämisessä (mutta myös tärkeää elettäessä kesyn linnun kanssa). Monet papukaijat viestivät selkeästi elekiellään, miten ne suhtautuvat tilanteeseen: esimerkiksi kehon asento (nojaako pois päin jostain, korkea jännittynyt vs. rauhallinen matala asento orrella), höyhenten asento (rentoutuneesti hieman pörröllään vs. tiukasti kiinni ihossa) ja kakaduilla töyhdön asento auttavat meitä arvioimaan, jännittääkö tai pelottaako tilanne kyseistä lintua. Lajikohtaisia ja yksilöllisiä eroja elekielessä löytyy, joten pyri opettelemaan oman lintusi kannalta tärkeät merkit.

Jos esimerkiksi tarjoat linnulle herkkupalaa kädestäsi ja ojennat kättäsi lintua kohti, tarkkaile sen reaktioita: jos se vetää höyhenensä kiinni vartaloonsa ja kallistuu sinusta pois päin, peräänny. Lähesty lintua vain, jos se vaikuttaa rentoutuneelta ja vältä tilannetta, jossa se joutuu pakenamaan sinua: pakeneminen yleensä saavuttaa linnun tavoitteen, eli se pääsee ahdistavasta asiasta eroon. Näin se voi oppia pakenemaan herkemmin jatkossa.

Koulutuksella kohti kesyä papukaijaa

Lintusi totuttua sinuun voit alkaa puuhastelemaan sen kanssa. Yksi mahdollisuus on opettaa sille erilaisia asioita ja temppuja: tämä on linnunkin kannalta mielekästä vuorovaikutusta, sillä se johtaa herkkujen saamiseen, jolloin se oppii pitämään vuorovaikutusta kanssasi hyvänä asiana.

Kädelle astuminen voi joskus olla iso askel linnulle, joten kannattaa aloittaa helpommista asioista, jotka eivät vaadi suoraa kontaktia siihen. Voit esimerkiksi opettaa sen seuraamaan kohdetta (video kohdentamisen opettamisesta) ja tämän jälkeen pöyrähtämään ympäri orrella (video pyörähtämisen opettamisesta). Kohteen seuraaminen auttaa myös elämää linnun kanssa: voit sen avulla saada liikuteltua lintua paikasta toiseen ilman, että sen tarvitsee astua kädellesi. Voit saada sen jopa lentämään huoneen poikki kohteen perässä, jos tätä opetellaan riittävästi.

Naksuttimen tai muun vastaavan oikeaa toimintaa merkkaavan ärsykkeen käyttäminen voi auttaa erityisesti villimmän linnun kanssa. Kouluttamisessa on tärkeää vahvistaa toivottua toimintaa mahdollisimman nopeasti tämän esiintymisen jälkeen, mutta liian nopeat liikkeet (herkun lykkääminen nokkaan) voivat säikäyttää linnun. Esimerkiksi naksautus kertoo, että lintu toimi oikein ja se ymmärtää odottaa herkkua, jota ei tarvitse kiirehtiä.

Naksuttimen lisäksi voit käyttää jotain sanaa, kuten “hyvä”. Tämä on lähinnä makukysymys: naksautus on selkeämpi ja tarkempi ärsyke (kunhan kouluttaja itse on tarkka ajoituksesta), mutta esimerkiksi Barbara Heidenreich sanoo suosivansa sanallista merkkiä [5]. Naksutin vie yleensä yhden käden ja linnun kanssa toimittaessa voi olla tarpeen käyttää molempia. Tärkeintä on kuitenkin käyttää tiettyä merkkiä samalla tavalla joka kerta. Voitkin suhtautua siihen kuin sopimukseen: naksaus tai “hyvä” on lupaus siitä, että lintu saa kohta jotain hyvää. Näin se oppii yrittämään saada tämän merkin aikaan omalla toiminnallaan.

Linnun totuttua käsiisi voit opettaa sitä myös astumaan kädellesi (video kädelle astumisesta). Tämä kuitenkin vaikuttaa olevan joskus suuri askel ja lintu voi mieluummin röhnöttää käden päällä kurottelemassa herkkua, kuin astua siihen. Etene pienissä askeleissa huomioiden sen, miten pitkälle lintu itse on valmis etenemään. Älä pelkästään pidä isoa herkkupalaa kätesi toisella puolella niin, että lintu joutuu miettimään, uskaltaako sen hakea, vaan vahvista pieniä askeleita oikeaan suuntaan: käden lähestyminen, käden päälle kurottaminen, toinen jalka kädellä ja viimein molemmat jalat kädellä. Käytä riittävän pieniä herkkuja, jotta voit vahvistaa usein. Pienempien papukaijojen kanssa voit myös käyttää esimerkiksi hirssiä, jota hivutat hiljalleen pidemmälle. Toisaalta herkun sijaan voit käyttää myös kohdetta näin halutessasi.

Neitokakadu astumassa kädelle pähkinän perässä

Saat linnun astumaan kädelle herkkujen perässä (kuten kuvan neitokakadu) tai kohteen avulla. Harjoittelun ansioista voit luopua näistä ja lintu astuu kädelle pyynnöstä.

Kärsivällisyys ja pienet askeleet voittavat papukaijan luottamuksen

Kesyttäminen pohjautuu luottamuksen saamiseen: lemmikkilintu oppii, että ihminen ei ole uhka, vaan vuorovaikutus tämän kanssa on hyvä asia. Oikoteitä ei ole, sillä muut menetelmät pohjautuvat lähinnä siihen, ettei linnulle anneta mahdollisuutta paeta ahdistavasta tilanteesta. Tämä on aina sen hyvinvoinnin kannalta vahingollinen asia.

Kesyttäminen linnun ehdoilla kestää sen, mitä kestää. Ennakkoluuloton, huonoja kokemuksia ihmisestä saamaton poikanen kesyyntyy yleensä suhteellisen vaivattomasti. Paljon väkisin käsitelty poikanen taas luultavasti hieman hitaammin. Ja huonojen olojen / rajun käsittelyn takia ihmistä pelkäämään oppinut papukaija vie sen, mitä vie: kuukauden, vuoden tai pidempään.

Hyvä näkökulma on olla miettimättä kesyttämistä irrallisena projektina, joka alkaa tiettynä hetkenä ja päättyy linnun ollessa “riittävän” kesy. Eläessäsi lemmikkilinnun kanssa sille on tarjottava olosuhteet, joissa se voi voida hyvin ilman pelkoa aiheuttavia asioita. Kun sen ympäristö on kunnossa ja ihminen ei käyttäydy itse pelottavasti, se ajan mittaa oppii luottamaan tähän. Samat tavoitteet pitäisi olla myös elettäessä kesyn linnun kanssa.

Kun asiat tehdään rauhassa ja edetään ahdistamatta lintua, päästään hiljalleen tilanteeseen, jossa se oppii luottamaan ihmiseen: se pitää ihmisen seuraa hyvänä asiana eikä pelkää tätä. Tämä vaatii kärsivällisyyttä, sopivaa ympäristöä ja linnun elekielen tarkkaa lukemista. Tällöin puhutaan todellisesta kesyyntymisestä.

Muista seuraavat asiat kesyttämiseen liittyen:

  • Tarjoa lemmikkilinnullesi ympäristö, jossa se voi hyvin
  • Älä käytä pakotteita tai muuta, joka poistaa linnulta mahdollisuuden paeta
  • Älä säikäytä lintua häätämällä sitä, vaan luo ympäristö, jossa sillä riittää mielekästä tekemistä ja ei-toivottu tekeminen on riittävän vaikeaa
  • Tee vuorovaikutuksesta kanssasi mukava ja tavoiteltava asia linnulle
  • Ostaessasi poikasta kasvattajalta pyydä, että sitä käsitellään väkisin vain aivan pakollisissa tilanteissa (esim. rengastaminen, sirutus, matkahäkkiin saanti). Paras tilanne on se, jos kasvattaja voi antaa hyviä kokemuksia ihmisestä, mutta käsittelyn puuttuminenkin on parempi asia, kuin huonot kokemukset
  • Ja ennen kaikkea: ole kärsivällinen!

Lisää tällä sivustolla:

Lisää lukemista suomeksi:

Lähteet:

  1. Susan G. Friedman: He Said, She Said, Science Says; Good Bird Magazine, Spring 2005 1-1
  2. Susan G. Friedman: Alternatives to Parrot Breaking; www.behaviorworks.org
  3. Susan G. Friedman: He Said, She Said, Science Says; Good Bird Magazine, Spring 2005 1-1
  4. Jordan, B: Science-based assessment of animal welfare: wild and captive animals; Revue scientifique et technique (International Office of Epizootics), 01/09/2005; 24(2)
  5. Steve Martin: Does Your Parrot Have a Trust Account; Psittascene, Feb 2007
  6. Barbara Heidenreich: Quietly Communicating with Your Parrot; Good Bird Magazine, Summer 2010

Kirjoittaja:

Jarmo on Papukaija.fi-sivuston perustaja ja ylläpitäjä. Hän on Nurmijärvellä asuva lintuharrastaja, joka yrittää parhaansa mukaan auttaa suomalaisia lintuharrastajia jakamalla tietoa. Jarmo toimii tällä hetkellä myös Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry:n puheenjohtajana ja Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallituksessa.

Vastaa

Roskapostin esto *