Suomeen mahtuu paljon papukaijojen kasvattajia ja pesittäjiä. Osa näistä toimii vastuullisesti huomioiden lintujen hyvinvoinnin. Valitettavasti ajoittain löytyy myös henkilöitä, joiden toiminnassa esiintyy ongelmia.

Teksti: Jarmo Tuutti & Ida-Emilia Kaukonen

Ensimmäistä papukaijaa hankkivan voi olla vaikeaa tunnistaa hyvää kasvattajaa. Tässä artikkelissa esitellään seikkoja, joista voit tunnistaa vastuuntuntoisesti toimivan henkilön. Kyseessä voi olla kasvattaja, satunnainen pesittäjä tai muuten lintuja myyvä henkilö; kaikilla näistä on yhtäläinen vastuu toimia eettisesti linnun hyvinvointi huomioiden.

Termit ”kasvattaja” ja ”pesittäjä” voivat aiheuttaa hämmennystä. Lemmikkilintuihin liittyen Suomessa ei ole olemassa virallista määritelmää kasvattajalle, joten näitä käytetään sekaisin. Kasvattajaksi mielletään yleensä kokeneempi harrastaja, jolla on jo vuosien kokemus pesittämisestä ja kyseisestä lajista, ja jonka toiminta on suunnitelmallista. Pesittäjä saattaa pesittää lintujaan harvemmin tai hänellä ei ole vielä pitkää kokemusta toiminnasta. Tämä ei ole este sille, että pesittäjä voisi toimia vastuuntuntuntoisesti ja myös satunnaisemmalta pesittäjältä voit saada ostettua hyvän poikasen. Hämmennystä aiheuttavat lähinnä kasvattajaksi itseään kutsuvat henkilöt, joilla ei ole ollut vielä yhtään poikuetta tai joilla on vähän kokemusta lajista.

Kaikki artikkelissa esitellyt asiat ovat tärkeitä eikä niistä tulisi joustaa ilman syytä (ja harvoin hyvää syytä on olemassa). Jos olet hankkimassa lintua ja havaitset puutteita näissä asioissa, kannattaa miettiä huolella, onko kyseinen myyjä turvallinen valinta. Ostaessasi linnun epäeettisesti toimivalta myyjältä otat riskin, että kaikki ei olekaan aivan kunnossa linnun kohdalla. Tämän lisäksi omalta osaltasi tuet epäeettistä toimintaa.

Lintujen hyvinvointi on kaiken A ja O

Vastuuntuntoisesti toimivalle myyjälle ja kasvattajalle lintujen hyvinvointi on kaikkein tärkein asia, josta ei tingitä. Tämä koskee niin poikasia kuin emoja. Ostaessasi papukaijaa ei kannata pelästyä, jos kasvattaja yrittää udella, millaiseen kotiin kasvatti päätyy. Myyjällä voidaan nähdä olevan moraalinen vastuu siitä, mihin lintunsa myy. Poikasten hyvinvoinnista välittävä henkilö haluaa varmistaa, että ne päätyvät hyvään kotiin. Ennemmin kannattaa pelästyä, jos myyjää ei tämä kiinnosta.

Pesitettävillä linnuilla tulee olla hyvät olot ja tilat, aivan kuten lemmikkeinäkin olevilla. Oikeastaan ne vaativat jossain määrin jopa paremmat olot kuin lemmikit: pesivä pari saattavat esimerkiksi vaatia rauhaa ja ruokavalion pitää pitää tarjota pesimisessä tarvittavat ravinteet. Tilojen on muutenkin oltavat siistit ja riittävät: vaikka kasvattajalla olisikin suuri määrä lintuja, ei se anna oikeutta pitää niitä ahtaissa tai likaisissa tiloissa.

Tilojen lisäksi myös lintujen tulisi olla hyvässä kunnossa. Huono ruokavalio tai suihkuttelun puute voi näkyä esimerkiksi rähjäisenä sulkapukuna. Tietenkin yksittäisten lintujen kohdalla syynä rähjäiseen sulkapukuun voi olla sulkasato. Kaikki lintujen kaltoinkohtelu, kuten tarpeettoman kova käsittely tai häkkien hakkaaminen, aiheuttavat linnuille tarpeetonta stressiä. Jos kasvattajalla ei ole kärsivällisyyttä toimia rauhassa näin pelottaen lintuja, voivat poikasetkin oppia pelkäämään ihmistä. Tämän lisäksi emoille aiheutetaan tällä tarpeetonta stressiä.

Luovutettavan poikasen tulee olla riittävän vanha ja täysin vieroittunut. Aikaisemmin poikasia on luovutettu jo, kun ne juuri ja juuri vaikuttavat syövän itsekseen, mutta tämä on usein liian aikaista. Onkin turvallisempaa luovuttaa poikanen hieman perinteisesti suositeltua luovutusikää myöhemmin, jolloin se saa viettää riittävästi aikaa emojensa ja sisarustensa kanssa ja ehtii oppimaan kunnolla ne asiat, jotka ovat linnulle tärkeitä. Luovutettavaksi ”liian vanhaa” poikasta ei ole olemassa.

Maahantuotujen lintujen kohdalla karanteeni on tärkeää, sillä se voi vaikuttaa suoraan myös muiden lintujen hyvinvointiin. Tuontilinnut olisi pidettävä karanteenissa riittävän pitkään, jotta varmistutaan, ettei niillä ole sairauksia. Esimerkiksi vastuullisesti toimivat eläinkaupat eivät päästä ketään tilaan, jossa on tuontilintuja sekä pitävät ne erillään Suomalaisita linnuista riittävän pitkään. Mikäli tuontilinnut ovat suomalaisten lintujen kanssa samoissa tiloissa, sinun ei tulisi olla siellä. Jos kävisikin niin, että tuontilinnussa olisi joku sairaus, voi se pahimmillaan päästä toiminnan seurauksena leviämään Suomessa harrastajien kautta myös muihin lintuihin.

Tietopohja kunnossa

Kasvattajaa pitäisi kiinnostaa se, mitä maailmalla tapahtuu ja mitä uutta tietoa lajiin, lemmikkilintuharrastukseen yleisellä tasolla sekä kasvatustoimintaan liittyen on saatavilla. Esimerkiksi Suomessa lemmikkilintuihin liittyvä tietämys on lisääntynyt valtaisasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jos kasvattaja ei ole vaivautunut päivittämään tietämystään, voidaan törmätä nykyisin helposti vältettäviin ongelmiin. Kaikki nämä ongelmat eivät näy suoraan ihmiselle, ainakaan helposti, mutta voivat silti vaikuttaa linnun hyvinvointiin.

Pesittäminen vaatii enemmän tietoa, kuin pelkkä lintujen pitäminen lemmikkinä. Aloittelevankin pesittäjän tulisikin olla varautunut moniin mahdollisiin ongelmiin jo ennakkoon ennen kuin niitä ilmenee ja pysyttävä jatkuvasti yhden askeleen edellä.

Merkittävin murros kasvattajan näkökulmasta on luultavasti tapahtunut suhtautumisessa käsinruokintaan. Aikaisemmin sitä on pidetty hyvänä tapana saada kesy lintu, mutta nykyisen käsityksen mukaan (joka pohjautuu sekä kokemuksiin että tieteelliseen näyttöön) se aiheuttaa ongelmallisen linnun seksuaalisen leimautumisen ihmiseen. Tämä voi aiheuttaa ongelmia myöhemmin uudelle omistajalle ja on linnun hyvinvoinnin kannalta ei-toivottava asia.

Huonoin vaihtoehto on luovuttaa poikanen käsinruokittavaksi uudelle omistalle: kokemattoman harrastajan tekemä käsinruokinta vaarantaa poikasen hengen sekä aiheuttaa luultavasti pahoja ongelmia vierottumisen ja leimaantumisen kanssa. Vastuullinen kasvattaja ei koskaan edes ehdota tätä!

Käsinruokinta ei myöskään ole tarpeen: voit saada kesyn linnun ilman käsinruokintaa (tai ainakin saat kesytettyä sen pienellä vaivalla, jos itse toimit oikein). Tällöin se on kesy, koska on oppinut luottamaan ihmiseen eikä siksi, että olisi leimaantunut tähän. Käsinruokintaa ei tulisikaan pitää automaattisena linnun kesytyskeinona, vaan vaihtoehtona hätätapauksessa, jos poikasen hyvinvointi sitä vaatii.

Myös lintujen käyttäytymisen ymmärtämisessä ja kouluttamisessa on tapahtunut muutosta. Aikaisemmin on ajateltu esimerkiksi, että poikanen kesyyntyy kun sitä käsitellään päivittäin sen vielä ollessa pöntössä (joka on monesti johtanut siihen, että lintu on ”villiintynyt” kun se on oppinut lentämään ja se on jouduttu kesyttämään uudelleen). Paras vaihtoehto on kuitenkin välttää tarpeetonta poikasten häiritsemistä pöntössä ja antaa linnun ottaa kontakti ihmiseen sen tultua ulos pöntöstä omaan tahtiin. Näin se oppii ilman turhaa stressiä, että ihminen ei ole pelottava asia.

Linnun kasvattajan tulisikin pyrkiä käsittelyllään tarjoamaan linnulle vain hyviä kokemuksia ihmisestä. Jos kasvattajalla ei ole tähän aikaa, pyri ainakin varmistamaan, että kasvattaja ei tarjoa ihmisestä huonoja kokemuksia (paitsi välttämättömissä tilanteissa, kuten esimerkiksi rengastus tai linnun hyvinvoinnin vaatimat tilanteet). Aikaisemmin suositeltua jatkuvaa väkisin tehtyä käsittelyä tulisi välttää.

Lintua myyvän tahon tulee myös jakaa tätä tietoaan. Sinun on saatava halutessasi riittävästi ajan tasalla olevia ohjeita, jotta pystyt aloittamaan elämän uuden lintusi kanssa ilman ongelmia ja voit tarjota sille hyvän kodin. Tosin ostajana kannattaa olla aktiivinen ja etsiä tietoa myös muista lähteistä.

Papukaijojen kasvattaminen on suunnitelmallista toimintaa

Sekä pesittäjältä että kasvattajalta vaaditaan toiminnassa suunnitelmallisuutta. Kasvattajan kohdalla tämä voi tarkoittaa sitä, että hänellä on tarkat suunnitelmat siitä, millaisia yksilöitä pesittää, jotta saisi tiettyjä haluamiaan ominaisuuksia. Mutta myös satunnaisemmalta pesittäjältä vaaditaan suunnitelmallisuutta.

Merkittävin valinta on pesitettävät linnut. Se, että sattuu omistamaan koiraan ja naaraan ei vielä tarkoita, että niitä kannattaisi pesittää. Monet lemmikkeinä olevat linnut eivät välttämättä ole jalostuskelpoisia tai esimerkiksi tiettyjä värimuotoja ei tulisi pesittää keskenään, jolloin niiden pesittäminen johtaa siihen, että liikkeellä on entistä huonompilaatuisia yksilöitä. Tätä on nähtävissä esimerkiksi neitokakadujen kohdalla: liikkeellä on paljon pienikokoisia huonon töyhdön (ja monia muitakin ei-toivottavia ominaisuuksia) omaavia yksilöitä. Tällaisesta yksilöstä voi saada hyvän lemmikin, mutta sitä ei yleensä kannata pesittää.

Suomi on myös pieni maa ja jos pesittäjä ei tiedä linnun taustoja, riskinä on se, että linnut ovat sukua toisilleen. On tärkeää tietää pesitettävien lintujen vanhemmista, jotta mahdolliselta sukusiitokselta vältytään.

Alunperin lemmikiksi ostetut linnut eivät välttämättä sovellu pesittämiseen, jolloin pesittämistä varten pitäisi hankkia uusi pari. Pahimmillaan voi käydä niin, etteivät vanhemmat hoida poikasia tai jopa tappavat ne. Myös poikasten nyppiminen voi olla tapa, josta on vaikea päästä eroon (vaikkakin sen taustalla voi ajoittain olla myös fysiologinen syy). Tällaisia vanhempia ei tulisi yrittää pesittää väkisin, sillä seurauksena on usein nuorena täysin ihmisen hoidettavaksi päätyneet poikaset.

Voi myös olla huolestuttavaa, jos lintuja kertyy pienessä ajassa suuri määrä; tällöin toimintaa on vaikea suunnitella tarkasti ja käsissä saattaa olla paljon lintuja, joita ei kuitenkaan kannata pesittää. Tai pareja, jotka eivät pesi. Nämä saattavat päätyä nopeasti kiertoon.

Pesittäjän tai kasvattajan tulisi miettiä myös muita asioita. Esimerkiksi ajoituksella on merkitystä: milloin pesittää, miten voidaan hillitä pesimistä kun sitä ei toivota ja saavatko emot riittävästi lepoa poikueiden välillä? Ovatko emot ehtineet jo kotiutua kasvattajan ne hankittua vai onko kasvattajalla kova kiire pesittää niitä hinnalla millä hyvänsä? Tai onko kasvattaja valmis näkemään vaivaa sen eteen, että poikaset saisivat hyvän kodin?

Läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä

Eettisesti toimivalla kasvattajalla tai myyjällä ei ole mitään syytä olla olematta avoin. Hyvältä kasvattajalta voit kyselläkin asioita ja saat vastauksen, et kiusaantunutta kiertelyä. On tärkeää saada tietää, mitä olet ostamassa. Jos et pääse katsomaan lintua hyvissä ajoin ennen kaupantekoa, pyydä myyjältä hyvälaatuisia kuvia, jotta näet mahdollisimman hyvin, millainen lintu on kyseessä. Älä myöskään maksa lintua ennen, kuin tiedät varmasti, mitä olet saamassa. Toisaalta ei pitäisi olla mitään syytä, miksi et saisi nähdä esimerkiksi lintujen tiloja tai tulevan poikasesi vanhempia, ainakaan nopeasti (häiritsemättä pesimistä).

Linnun mukana täytyy tulla myös tarpeelliset paperit. Kauppakirja, josta selviää tarkat tiedot linnuista sekä hinta ja maksuehdot, on hyvä tehdä aina. Myös syntymätodistuksen pitäisi tulla mukana. CITES I -liitteen alaisia lintuja ei edes saa myydä ilman asianmukaisia papereita ja lupia ja CITES II -liitteen lajitkin tarvitsevat mukaansa alkuperäistodistuksen. CITES-sopimuksen tavoitteena on vähentää luonnosta pyydettyjen uhanalaisten lintujen salakuljetusta ja myyntiä, joten ei ole mitään syytä olla noudattamatta sitä. Suurin osa papukaijoista kuuluu vähintään CITES II -liitteen piiriin. CITES I (EU A) -liitteen lajien myyminen ilman lupaa on myös luonnonsuojelulain rikkomus.

Muista myös sopia kasvattajan kanssa kirjallisesti (yleensä kauppakirjassa) siitä, mitä tehdään, jos lintu kuolee nopeasti uudessa kodissaan ostajasta riippumattomaan syyhyn (kuten esimerkiksi synnynnäinen sairaus). Jos aiheesta ei päästä sopuun, sitä joudutaan selvittämään oikeudessa, jolloin kirjalliset todisteet ovat tarpeen.

Vastuullinen lintua myyvä taho on luonnollisesti rehellinen. Hän kertoo suoraan, millaisen linnun olet saamassa, eikä esimerkiksi liioittele tai valehtele, mitä tulee linnun ominaisuuksiin. Kiusaus myydä lintu erittäin harvinaisena värinä voi nousta suureksi, jos se on helppo sekoittaa johonkin yleisempään väriin. Esimerkiksi neitokakadun värimuunnos hopea voi harjaantumattomaan silmään vaikuttaa huomattavasti arvokkaammalta platinalta (jota ei pitäisi olla edes saatavilla Australian ulkopuolella).

Jos olet ostamassa harvinaista papukaijaa tai värimuunnosta, kannattaa varmistaa asia ennen kauppoja asiansa tuntevalta harrastajalta, erityisesti jos myyjä painottaa tätä harvinaisuutta ja perustelee korkeaa hintaa tällä.

Tee itse oikea valinta

Sopivan ja hyvän kasvattajan/pesittäjän/myyjän löytäminen on paras takuu siitä, että saat hyvän ja terveen linnun, jonka kanssa ei tule eteen ikäviä yllätyksiä. Tai jos jotain ikävää tapahtuu, pystyt sopimaan asiat ilman ongelmia. Se on myös arvovalinta itseltäsi: välttämällä epäeettisesti toimivaa tahoa autat omalta osaltasi suomalaista lemmikkilintuharrastusta parempaan suuntaa.

Kannattaa pitää silmillä seuraavia asioita:

• Muista, että epäeettisestikin toimiva kasvattaja voi olla vakuuttava; käytä siis useita tietolähteitä
• Myyjän linnuilla on hyvät olot ja niitä kohdellaan hyvin
• Poikasta ei käsinruokita turhaan tai luovuteta liian aikaisin
• Myyjällä on riittävästi tietoa linnuista ja kyseisestä lajista
• Myyjän toiminnassa on riittävästi suunnitelmallisuutta
• Saat riittäväsi tietoa ostamastasi yksilöstä
• Saat mukaasi kauppakirjan ja alkuperäistodistuksen

• Myydään papukaija -sivusto sisältää paljon tietoa lemmikkipapukaijan ostajalle
• Artikkelissa käsitellyt asiat tarkastuslistan muodossa
• Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n Kasvattajan yleisopas (.pdf avautuu uuteen ikkunaan)
• Pohjat kauppakirjalle ja syntymätodistukselle
• Lisätietoa CITES-sopimuksesta: Ympäristökeskus tai Kaijuleiden foorumi
• Lista CITES I -liitteen linnuista (.pdf avautuu uuteen ikkunaan) Kaijuleiden kotisivuilla