Haluat varmasti papukaijasi elävän mahdollisimman terveellisen ja pitkän elämän. Ruokavalio ja sen laatu on yksi tärkeimpiä tekijöitä sen saavuttamiseksi. Ei ole olemassa yleistä kaikille lajeille sopivaa ruokavaliota, vaan joudut selvittämään, mikä sopii omalle lajillesi parhaiten. Huonon ruoan vaikutus ei näy heti, mutta kun se näkyy, on yleensä myöhäistä tehdä mitään ja linnun elinikä voi lyhentyä merkittävästi. Iso papukaija voi elää helposti vuosia ilman huonon ruokavalion aiheuttamia helposti havaittavia oireita.
Papukaijat ovat evoluution myötä mukautuneet elämään tietyltä alueelta löytyvällä ruoalla. Ihanneruokavalio pyrkiikin jäljittelemään tätä luonnosta löytyvää ruokaa. Vankeudessa elävät papukaijat eivät kuitenkaan kuluta niin suurta määriä energiaa kuin luonnossa elävät. Esimerkiksi amatsonit ovat latvustoruokailijoita, joten niiden ruokavalio painottuu enemmän lehtiin, vihanneksiin ja hedelmiin, sekä osittain hedelmien siemeniin. Neitokakadut taas ruokailevat paljon myös maassa, josta ne etsivät siemeniä. Molemmat lajit tarvitsevat sekä tuoreruokaa että siemeniä, mutta niiden osuus ruokavaliossa on erilainen.
Selvitä omalle lajillesi sopiva ruokavalio. Tässä luvussa annetut esimerkit ovat vain yleistyksiä ja monet lajit voivat vaatia erikoisempia ruokavalioita. Esimerkiksi isot arat voivat vaatia enemmän rasvaa, kun taas jotkin lurit tarvitsevat nektareita. Tämä lista on ideoita antava, mutta ei kattava kaikista erilaisista mahdollisuuksista.
Kaiken ruoan kanssa hyvä periaate on tarjota vähintään ihmiselle suunnattua laatua (esimerkiksi ihmiselle myytäviä maapähkinöitä ulkolinnuille myytävien sijaan).
Ruokaa voi – tai oikeastaan tulee – käyttää virikkeenä papukaijoilla. Kuvassa siniotsa-amatsoni on saanut kokonaisen pihlajanmarjatertun matkahäkkinsä päälle.
Voidaan sanoa, että lemmikkieläin on helppo ”rakastaa hengiltä”, jos osoittaa rakkauttaan tarjoilemalla sille liikaa epäterveellisiä herkkuja. Erityisesti koirilla vaikuttaisi olevan tällaisia ongelmia paljon, mutta vastaan tulee myös ylipainoisia tai epäterveellistä ruokaa syöviä papukaijoja. Hyvä periaate on olla tarjoamatta linnulleen mitään ihmisen ruokia, ellei ole varma sen sopivan linnuille.
Kaikki roskaruoka, sipsit, karkit ja muu vastaava ihmisten ruoka on linnuilta ehdottomasti kiellettyä. Muutenkaan linnulle ei ole mitään tarvetta tarjota ihmisten ruokia: se ei paranna linnun elämänlaatua millään tavalla. Linnulle löytyy paljon monipuolisia terveellisempiä herkkuja.
Seuraavat ruoat ovat vaarallisia linnuille:
Seuraavia yleisiä ruokia tulisi välttää tai rajoittaa:
Tämä ei vielä ole täysin kattava lista myrkyllisistä tai haitallisista ruoista, vaan lähinnä harrastajille tarkoitettuja yleisiä varoituksia. Jos olet epävarma jonkin ruoan soveltuvuudesta linnulle, selvitä se ennen tarjoamista.
Edelleen vastaan tulee neuvoja tarjota papukaijoille ruoansulatushiekkaa. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen: papukaijat kuorivat siemenet nokallaan, eivätkä tarvitse hiekkaa siementen käsittelyä varten. Ruoansulatushiekka ei siis ole tarpeen papukaijoille, mutta voi muodostaa pienen riskin kuputukokselle, jos lintu esimerkiksi stressaantuneena tai ravinnonpuutoksen takia syö sitä liikaa. Jätä siis ruoansulatushiekka suosiolla pois.
Monet papukaijat vaikuttavat nirsoilta joidenkin ruokien suhteen, joten ruoka-astioihin saattaa jäädä pohjalle vähemmän mielekkäitä ruokia. Yleensä linnut syövät ensimmäisenä siemenet ja jättävät vihannekset ruokakipon pohjalle.
Yksi syy nirsoiluun voi olla se, etteivät linnut luonnossa voi tietää, mitkä ruoat ovat myrkyllisiä, vaan niiden on opittava se jostain. Kasvattaja pystyy vaikuttamaan tähän jonkin verran totuttamalla poikasta monipuoliseen ruokavalioon. Voit myös itse yrittää näyttää esimerkkiä: joskus varsinkin ihmisten seurassa viihtyvälle linnulle riittää se, että se näkee ihmisen syövän samaa ruokaa.
Toinen taktiikka on tarjota eri ruokia eri aikana: tarjoa tuoreruoat aamulla linnun ollessa nälkäinen, jolloin se syö niitä mieluummin. Herkulliset siemenet voit tarjota illalla ennen nukkumaanmenoa. Tämä auttaa yleensä myös linnun saamisessa häkkiin päivän päätteeksi: sinne on mukavampi mennä, kun sieltä löytyy herkkuja.
Siemenet ja pähkinät ovat yleensä papukaijojen suurinta herkkua, mutta niiden sisältämien rasvojen takia niitä ei pidä syöttää linnuille liikaa. Monesti siemeniä ja pähkinöitä käytetäänkin erityisesti lintujen kouluttamisessa niiden palkitsemiseen.
Siemenet ovat lähtökohtaisesti papukaijojen perusruokaa; esimerkiksi niiden nokka on sopeutunut siementen kovien kuorien avaamiseen. Siemenet sisältävätkin monia linnun kannalta hyödyllisiä rasvoja, mutta pidä huoli, ettei lintusi saa niitä liikaa. Eri lajien välisissä painotuksissa on kuitenkin selkeitä eroja. Esimerkiksi neitokakadun ruokavaliossa siemeniä kuuluisi olla noin 60 %, kun taas amatsoneilla niitä suositellaan olevan 20 %.
Papukaijojen siemensekoituksia löytyy luultavasti kaikista eläinkaupoista ja jopa joistain marketeista. Sekoitusten laaduissa on kuitenkin eroja. Yleensä halvimmissa siemensekoituksissa auringonkukan siementen osuus on liian suuri. Auringonkukan siemenet ovat kyllä hyödyllisiä, mutta samalla halpoja, joten sekoituksen hintaa saadaan laskettua käyttämällä niitä liikaa. Yksi perinteinen tapa testata siemenseoksen laatua on yrittää idättää sitä (kunhan siinä ei ole pellettejä seassa): hyvälaatuisen siemenseoksen voi saada itämään.
Monet harrastajat myös pakastavat siemensekoituksia. Tämän avulla on mahdollista pitää ylimääräiset ötökät paremmin kurissa. Hyönteisiä on kuitenkin löytynyt myös yleisimpien merkkien siemensekoituspusseista.
Pähkinät eivät varsinaisesti ole siemeniä, mutta niitäkin löytyy monien papukaijojen ruokavaliosta. Pähkinät ovat erittäin rasvaisia, joten niitä tulisi tarjota kohtuudella. Pähkinöitä ei kuitenkaan tarvitse välttää täysin, sillä niiden rasvat ovat hyödyllisiä linnun kannalta. Pähkinän avaaminen itsessään voi myös olla linnulle mielekästä tekemistä; eräskin lintu saattaa käyttää jopa tunnin kovan pähkinän avaamiseen.
Tuoreruoka on papukaijojen perusruokaa siinä missä siemenet, ja sitä tulisikin olla tarjolla yleensä päivittäin. Ihannetilanteessa tuoreruoan pystyy vaihtamaan päivän aikana, jolloin illalla linnulla on tarjolla uudestaan tuoretta ruokaa. Tuoreruoka täytyy vaihtaa vähintään kerran päivässä, jotta se ei pilaantuisi (tosin kuumalla ilmalla ruoat voivat pilaantua nopeammin).
Monia hedelmiä ja vihanneksia löytyy jokaisesta kaupasta. Hedelmät sisältävät luonnostaan enemmän sokeria, joten tuoreruoan pääpaino on hyvä olla vihanneksissa. Myös vihreä tuoreruoka on tarpeen monille lajeille, kuten lehtiä latvustossa syöville amatsonille. Lisäksi marjoissa on paljon hyödyllisiä ravinteita. Monia marjoja pystyykin keräämään Suomen luonnosta kesäisin ja tarjoamaan linnulle tuoreena.
Muutamia huomioita liittyen joihinkin tuoreruokiin:
Kattavaa listaa kaikista mahdollisista tuoreruoista ei tässä esitellä, mutta alla on esitelty muutamia esimerkkejä:
Ituja voisi sanoa papukaijojen ”superruoaksi”, sillä ne sisältävät suuret määrät hyödyllisiä ravinteita ja ovat suositeltava lisä lemmikkipapukaijojen ruokavalioon. Ne ovat käytännössä pieniä taimen alkuja ja niitä voi kasvattaa helposti kotona esimerkiksi erilaisista siemenistä. Idätys lisää niistä löytyviä vitamiineja ja muita ravinteita. Idätettäviä siemeniä voi ostaa yksittäin sekä joistain liikkeistä monipuolisempina idätysseoksina.
Yleensä – riippuen idätettävistä kasveista – siemeniä liotetaan vedessä määrätty aika (usein yön yli) ja huuhtelun jälkeen siirretään vettä läpäisevän tason päälle, jossa niitä huuhdellaan säännöllisesti. Tässä ne alkavat itää muutamassa päivässä. Kaupoista saa ostettua myös useita tasoja sisältäviä idätysastioita.
Verso on kasvin maanpäällinen osa. Monet versot ovatkin erityisen hyviä papukaijoille ja niitä voi kasvattaa itse tai ostaa kaupasta. Esimerkiksi herneenversoja ja auringonkukan versoja voi kasvattaa helposti itsekin. Versoja voi tarjota linnulle suoraan ruukusta, jolloin niiden syöminen voi olla linnulle myös mielekästä virikettä.
Muutama vuosi sitten pellettejä pidettiin lähes välttämättöminä papukaijoille, joten olet saattanut kuulla, että niitä on aivan pakko olla. Nykyisin tietämys on parantunut ja pellettejä ei aina pidetä välttämättöminä, jos linnulle pystyy tarjoamaan monipuolisen ruokavalion. Useimmat harrastajat kuitenkin tarjoavat pellettejä linnuilleen ruokavalion täydennyksenä.
Papukaijoja vuosikymmeniä kasvattanut E.B. Cravens arvelee pellettihysterian syntyneen osittain siksi, että eläinlääkärit näkivät liikaa pelkällä siemenruokavaliolla huonosti ravittuja papukaijoja ja alkoivat korostaa pellettien tärkeyttä 1. Cravens ei kuitenkaan pidä pellettejä välttämättömänä papukaijoille. Hän kutsuu pellettejä tylsäksi ruoaksi, jonka syöminen ei vaadi niin paljoa työtä kuin esimerkiksi siementen syöminen. ”Keskikokoisen linnun” pelletit eivät myöskään ota huomioon esimerkiksi afrikkalaisen harmaapapukaijan, amerikkalaisen amatsonin tai australialaisen kakadun ruokavalioiden luonnollisia eroja.
Pelleteistä kannattaa muistaa kaksi asiaa:
Pellettejä ei kuitenkaan kannata hylätä täysin, vaan ne toimivat kätevänä ruokavalion täydentäjänä ja tarvittaessa omistajien lyhyen matkan ajaksi kuivaruokana tuoreruoan sijaan.
Papukaijan nokka on kehittynyt avaamaan siemeniä. Tähän nähden pelkät pelletit ovat melko tylsää ruokavaliota.
Papukaijan ravinteiden saantia ei voi korvata tarjoamalla sille erilaisia lisäravinteita, vaan pohjana pitäisi olla laadukas lajityypillinen ruokavalio. Lisäravinteiden avulla voit kuitenkin pitää huolen, että lintusi saa riittävästi kalsiumia, D3-vitamiinia ja magnesiumia.
Lemmikkinä elävä papukaija vaatii laadukkaan ruokavalion, jotta se voisi hyvin ja eläisi mahdollisimman pitkään. Ruokavalion tulisi jäljitellä mahdollisimman hyvin lajin luonnollista ruokavaliota.
Seuraavassa luvussa esitellään papukaijojen vaatimaa perushoitoa ja ympäristön tekemistä turvalliseksi.
Lisätietoa luvun aiheista
Luvun lähteet