Lyhyitä, pääosin mielipidekirjoituksia, lemmikkilintuharrastuksesta ja papukaijoista. Kolumnit poikkeavat muista artikkeleista pääosin sillä, että niissä käsitellään enemmän kirjoittajan omia mielipiteitä. Voin myös julkaista muiden ihmisten kirjoituksia sivustollani.
Tekstit ovat alla listattuna aakkosjärjestyksessä.
Jos kysyt suosituksia ensimmäiseksi papukaijaksi, monesti sinulle suositellaan undulaattia tai neitokakadua, joita pidetään perinteisesti “aloittelijan papukaijoina”. Tällaisessa asetelmassa on kuitenkin joitain ongelmia.
Joskus asian intohimoisen tai innokkaan ajamisen ja fanaattisuuden välinen raja voi jäädä epäselväksi asioita seuraavalle ihmiselle. Mitä eroa näillä asioilla voisi olla?
“Iso papukaija on kuin viisivuotias lapsi”. Tai kolmevuotias. Tai neljävuotias. Tämän lauseen lukee jopa monista vanhemmista lemmikkilintuoppaista, ja siitä onkin tullut yksi yleisiä lemmikkilintuharrastuksen myyttejä.
Käsinruokittu papukaija voi vaikuttaa ihanteelliselta lemmikiltä: se astuu kädelle ilman harjoittelua ja vaikuttaa pitävän ihmisseurasta. Vastaan voi kuitenkin tulla jotain ongelmia ja haasteita, jotka tekevät siitä emojen ruokkimaan verrattuna haastavamman lemmikin.
Wikipedian mukaan maalaisjärjellä tarkoitetaan "käytännöllistä järkeä". Termiä kuitenkin viljellään milloin missäkin yhteydessä ja joskus kahden eri ihmisen "maalaisjärki" menee täysin ristiin. Mitä oikeastaan tämän termin taustalla olisi ja miten se liittyy lintuharrastukseen?
Varsinkin keväisin linnun huutaessa ja etsiessä pesäkoloa ympäri asuntoa voi tuntua, että unelmalintu olisi hiljainen ja istuisi kiltisti paikoillaan. Mutta miten rauhallista tai "kilttiä" papukaijaa olisi realistista odottaa?
Lemmikkinä elävä papukaija on varmasti omistajalleen tärkeä ja ei epäilystäkään, että valtaosa omistajista pitää lemmikkiään yksilönä. Silti monesti kuulee kommentteja, kuten "Ei se pienestä rankaisusta hajoa" sekä joskus ensimmäisenä ratkaisuna on tilanteissa ottaa lintu väkisin kiinni.
Usein uuden linnunomistajan ensimmäisiä kysymyksiä on se, miten sen linnun saisi kesyyntymään. Mutta tarvitseeko ihmistä pelkäävää tai ainakin varautunutta papukaijaa yrittää kesyttää?
Perinteinen näkemys eläinten kouluttamisessa pohjautuu totteluun. Lemmikkinä elävän papukaijan on toteltava omistajaansa, ainakin tiettyjen tärkeiden “käskyjen” kohdalla, kuiten kädelle astuminen tai “ei”.