Melko usein tulee vastaan sormia tai käsiä pelkääviä papukaijoja. Yleistä tämä tuntuu olevan varsinkin kotia vaihtaneiden pienempien papukaijojen kohdalla. Nopeaa ratkaisua ongelmaan ei välttämättä ole, mutta tilanteeseen voi silti vaikuttaa.

Papukaija ei synny sormia valmiiksi pelkäävänä, mutta tietyn iän jälkeen uusiin asioihin tottuminen vaikeutuu. Lisäksi vanhempia, useissa kodeissa kiertäneitä lintuja on voitu ajoittain käsitellä väkisin, joskus esimerkiksi lääkehoidon takia, joka on ollut tarpeen. Jos käsistä ei samaan aikaan anneta paljoa hyviä kokemuksia, voi tuloksena olla lintu, joka vierastaa käsiä, mutta istuu ihmisen olkapäällä ja hakeutuu tämän seuraan.

Jos käsistä ei samaan aikaan anneta paljoa hyviä kokemuksia, voi tuloksena olla lintu, joka vierastaa käsiä, mutta istuu ihmisen olkapäällä ja hakeutuu tämän seuraan.

Tämän, kuten kaikkien muidenkin pelottavien asioiden kohdalla ratkaisuja on käytännössä kaksi: siedättäminen ja vastaehdollistaminen. Muitakin keinoja on, mutta esim. käsien tunkeminen häkkiin ja “totuttaminen” näin on linnun kannalta pahimmillaan erittäin stressaavaa, eikä sitä voi suositella. Linnulla tulee aina olla mahdollisuus perääntyä tilanteesta omasta mielestään riittävän kauas.

Siedättäminen (systematic desensitization) tarkoittaa eläimen totuttamista pelottavaan ärsykkeeseen tekemällä ärsykkeestä hiljalleen voimakkaampaa, mutta pitämällä taso jatkuvasti sellaisena, ettei eläin pelästy.

Vastaehdollistaminen (counterconditioning) taas tarkoittaa pelottavan ärsykkeen yhdistämistä johonkin eläimen kannalta tavoiteltavaan asiaan riittävän monta kertaa, jolloin alunperin pelottava ärsyke muuttuukin hyväksi asiaksi.

Ärsyke tarkoittaa tässä tilanteessa mitä tahansa asiaa, jota eläin pelkää, kuten käsiä. Ärsykkeen voimakkuutta taas voi muokata monin eri tavoin. Esimerkiksi tuomalla sitä lähemmäksi (kuten käsien tuominen linnun eteen) tai jos tavoitteena olisi totuttaa eläintä koviin ääniin, voi äänenvoimakkuutta lisätä hiljalleen.

Esimerkki: Opetin kultaposkiamatsoni Kamia menemään vanhahkoon matkahäkkiin, jonka lukkomekanismista lähti kova ääni. Aluksi totutin Kamin tietenkin auki olleessa matkahäkissä oleiluun ja oven sulkemiseen (ilman sen lukitsemista).

Kami pääsi kesällä testaamaan neitokakadujen ulkohäkkiä, johon se piti siirtää matkahäkissä, johon Kami ei ollut tottunut.

Kun lähdin totuttamaan Kamia lukon ääneen, lähdin liikkeelle hyvin pienestä ärsykkeestä, joka ei aiheuttanut pelkoreaktiota (eli liikutin lukkomekanismia vain vähän) ja yhdistin sen kivaan asiaan (pieneen pähkinänpalaan). Tätä harjoiteltiin ja hiljalleen laitoin lukkoa pidemmälle ja pidemmälle, jolloin siitä kuulunut äänikin oli kovempi. Tässä tapauksessa jo yhdellä harjoittelukerralla päästiin tilanteeseen, jossa sain laitettua oven lukkoon. Muutamalla harjoittelukerralla päästiin tilanteeseen, jossa pystyin runttaamaan häkin oven kiinni melko ripeästi, ilman että Kami otti siitä ongelmaa.

Ilman totuttamista Kami olisi säikähtänyt häkin lukon ääntä pahasti ja matkahäkkiharjoittelu olisi ottanut takapakkia. Käytin tilanteessa siis molempia keinoja yhdessä, joka on yleensä paras lähestysmistapa.

Ilman totuttamista Kami olisi säikähtänyt häkin lukon ääntä pahasti ja matkahäkkiharjoittelu olisi ottanut takapakkia.

Mitä tämä tarkoittaa käsiä pelkäävän neitokakadun tai undulaatin (ja sen omistajan) kannalta?

Pelottava ärsyke on käsi, jonka voimakkuus kasvaa sen lähestyessä lintua. Yleensä pienelle papukaijalle toimiva ”kiva asia”, johon käsi pitää yhdistää, on hirssi. Hirssi on erityisen hyvä myös siksi, että sitä voi tarjota linnulle niin, että toinen käsi pysyy kauempana.

Aloita tuomalla toinen käsi varovasti linnun näkökenttään ja tarjoa linnulle samalla hirssiä. Alun oikeaa etäisyyttä on mahdoton sanoa, vaan se riippuu linnusta. Ei kuitenkaan niin lähelle, että lintu säikähtäisi kättä tai vaikuttaisi erityisen varautuneelta. Anna linnun syödä hirssiä pieni hetki ja ota käsi ja hirssi pois. Yksinkertaistetusti tavoitteena on siis yhdistää käsi hirssiin.

Toista edellä mainittua tuomalla kättä hiljalleen lähemmäs ja lähemmäs lintua. On mahdoton sanoa, monta harjoituskertaa onnistuminen vaatisi tai miten nopeasti voisit edetä, koska tähän vaikuttavat niin monet asiat. Yksi lintu voi tottua käteen jo kerrasta, toisella taas voi mennä kauan. Kouluttajalta vaaditaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja kykyä tulkita linnun elekieltä.

Kannattaa myös vaihdella käsiä. Ei ole mitään takeita, että lintu oppisi suoraan yleistämään opitun asian myös toiseen käteen.

Jos taas onnistut vahingossa säikäyttämään linnun, aloita tämän jälkeen totuttaminen taas pitämällä kättä vähän kauempana. Tavoitteena tietenkin tulisi olla se, ettei lintua koskaan säikytettäisi, mutta vahinkoja voi aina sattua. Kokenut harrastaja pystyy lukemaan pieniäkin linnun eleitä ja toimimaan niiden pohjalta, kun taas aloittelija voi huomaamattaan painostaa lintua liikaa. Pientä takapakkia ei kannata jäädä harmittelemaan, vaan oppia siitä ja jatkaa koulutusta. Kaikki kuitenkin lähdemme joskus liikkeelle aloittelijana.

Pientä takapakkia ei kannata jäädä harmittelemaan, vaan oppia siitä ja jatkaa koulutusta.

Kun lintu on tottunut käsiisi, voit helposti ryhtyä syventämään suhdetta lintuusi opettamalla sille uusia asioita. Kohteen seuraamisesta on yleensä helpointa lähteä liikkeelle.

Lyhyesti siis hyvä tapa totuttaa kättä pelkäävää lintua:

• Pidä huoli, ettet tuo kättä niin lähelle lintua, että se pelkäisi sitä.
• Yhdistä käsi johonkin linnun kannalta kivaan asiaan, kuten hirssiin.
• Toista tätä tuomalla kättä jatkuvasti lähemmäs lintua.
• Tarkkaile linnun elekieltä ja varo painostamasta lintua liikaa.
• Jatka harjoittelua kärsivällisesti riittävän kauan.

Ps. Tästä aiheesta ja muistakin käyttäytymiseen ja koulutukseen liittyvistä aihepiireistä löytyy lisää kirjoittamastani Papukaijan koulutuksen perusteet -kirjasta. Ostamalla kirjan tuot myös Heinolan lintutarhan toimintaa hieman.

Aiheesta muualla:

• Eläinkoulutusblogi: Totuttaminen, siedättäminen ja vastaehdollistaminen
• Barbara’s Force Free Animal Training Talk: Overcoming Fear Responses. Two Tools Every Animal Trainer Needs