Luonnossa elävät papukaijat ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana syömään pelkästään raakaa, vihreää ja elävää ruokaa. Näiden lisäksi ruokavalioon on kuulunut myös multaa, kaarnaa ja muita orgaanisia aineita.
Joskus minua syytetään siitä, että katson asioita liian mustavalkoisesti, kun kyseessä on lintujen kanssa käytettävät koulutusmenetelmät. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa: koulutusmenetelmien valinnassa on kyse aina harmaan eri sävyistä.
Monet meistä ovat kuulleet Tuire Kaimiosta tämän kirjojen tai TV-esiintymisten kautta. Hän on kuitenkin luultavasti tunnetumpi koira- ja hevosharrastajien kuin lintuharrastajien keskuudessa. Pitkään eläimiä työkseen kouluttaneella "Tuikulla" on kuitenkin kokemusta myös papukaijojen ja monien muiden lintujen kanssa toimimisesta.
Koulutustilanteessa yksi oppimista hidastava tekijä voi olla se, että linnulta pyydettävän asian tekeminen on tarpeettoman hankalaa. Tämä voi heikentää linnun kiinnostusta tehdä siltä pyydettävää asiaa, vaikka se tietäisi, mitä pitäisi tehdä.
Domino on emojen ruokkima kultaposkiamatsoni. Lähtöasetelma oli se, että Domino kosketti sormea nokallaan ja seurasi kädessä olevaa herkkua, mutta ei antanut koskea itseään. Akkinäiset liikkeet ja kaikki ei-herkkukeskeinen touhu saivat aikaan pakoreaktion pitkin seiniä.
Aihe on noussut mm. Kaijuleiden keskustelufoorumilla usein esille, kun on mietitty ihmisten arkipäivän kokemusten ja tieteen suhdetta. Erityisesti silloin, kun nämä kaksi näkökulmaa vaikuttavat poikkeavan toisistaan.
Suomeen mahtuu paljon papukaijojen kasvattajia ja pesittäjiä. Osa näistä toimii vastuullisesti huomioiden lintujen hyvinvoinnin. Valitettavasti ajoittain löytyy myös henkilöitä, joiden toiminnassa esiintyy ongelmia.