Pikaisessa haastattelussa suomalainen Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvattajalistallakin oleva neitokakaduja ja undulaatteja kasvattava Anni Pohja.

Miten lintuharrastuksesi alkoi? Kerro hieman taustoistasi ja linnuistasi.

Luulen, että innostus lintuihin alkoi reilu kymmenen vuotta sitten käytyämme perheeni kanssa Hollantilaisessa lintupuistossa. Puiston papukaijoja sai syöttää pähkinöillä ja muilla herkuilla ja parhaiten mieleeni onkin jäänyt suuri aviaario, jonne sai itse kävellä sisään lintujen keskelle.

Ensimmäisen oman lintuni, neitokakadu Eetun, sain melkolailla tasan 8 vuotta sitten. Melko pian Eetun jäljessä seurasivat eläkekotia etsinyt undulaattikoiras Viivi ja nuori neitokakadunaaras Eevi. Viivi ei kauaa luonani ehtinyt olemaan, minkä jälkeen päätinkin keskittyä pelkästään neitokakaduihin. Kasvatus alkoi kiinnostaa nopeasti ja noin vuoden harkinnan ja suunnittelun jälkeen löysin lainakoiraan pesimään Eevin kanssa. Ensimmäisen poikueen jälkeen olin aivan myyty lajille ja lintuharrastukselle!

Nykyään katon alla asustelee omia ja poikaystävän neitokakaduja yhteensä 11, sekä säännöllisesti muutamia vierailevia hoitolintuja ja tietenkin poikasia. Neitokakadujen lisäksi siniviiriäiset ja kaliforniantupsuviiriäiset majoittavat lintuhuonetta ja olohuoneessani on senegal-mosambikhybridi Kinda, jolle kovasti toivon löytäväni lajitoverin vielä joskus. Lisäksi omistuksessani on kultaposkiamatsoni Rosa, joka asuu tällä hetkellä toisen kultaposkitytön kaverina sijoituksessa.

Millaisia periaatteita sinulla on kasvattajana?

Tarkoituksenani on kasvattaa mahdollisimman terveitä ja hyvinvoivia poikasia. Tämä pitää sisällään sen, että poikaset saavat tilaa lentää, parven ympärilleen, paljon virikkeitä, eikä niitä käsinruokita tai rengastusta lukuun ottamatta käsitellä pönttöiässä, ellei ole välttämätön pakko. Kesytän ja koulutan niin poikasia kuin omiakin lintujani positiivisella vahvistamisella.

Periaatteisiini kuuluu myös hyvän kodin valinta pienokaisilleni. Lajitoveri, tila ja virikkeet ovat siis asia, jota uudeltakin kodilta toivon. En toki vaadi, että kasvateillani on 10 linnun parvi odottamassa ja kokonainen lintuhuone käytössä, mutta yksineläjäksi tai alle minimisuositusten kokoiseen häkkiin en silti poikasiani ole valmis myymään. Toivon uudelta kodilta jonkinlaista yhteydenpitoa jatkossa, mikä ei onneksi tunnu olevan halukkaille ongelma. Samalla tietysti annan oman tietotaitoni kasvattieni omistajien käyttöön, eli lupaukseni on auttaa ostajia parhaani mukaan aina, kun sille on tarvetta.

Millaiset pitkän aikataulun tavoitteet sinulla on kasvattajana?

Yritän yhä edelleen viedä mahdollisimman luontaista kasvatustapaa eteenpäin. Jokaisen poikueen kohdalla huomaan yhä kehittyväni lintujen käsittelyssä ja kesytyksessä, oppivan virheistäni ja pyrkivän parempaan. Kehitys on mielestäni tärkeää kasvatuksen kannalta ja toivon myös osaltani vievän näitä asioita eteenpäin myös harrastajapiireissä opastamalla ja neuvomalla.

Lintujen terveyden lisäksi pitkän tähtäimen haaveenani on kasvattaa Suomeen keltaaposkisia neitokakaduja. Itselleni toivon kasvattavani vaalean keltaposki-kaneli-harlekiinin, mutta se on vain pieni osa kokonaiskuvaa.

Millaiset tilat pyrit tarjoamaan linnuillesi ja pesijöille?

Pyrin pitämään linnuilla mahdollisimman suuret tilat omaan asuintilaani nähden. Tällä hetkellä asun kaksiossa, jonka toinen huone on huoltokäytävää lukuunottamatta aviaariota. Neitokakaduparvellani on sen verran kokoa, että koen ison aviaarion välttämättömäksi paitsi vakituisten asukkien, myös poikasten kannalta.

Pyrin pitämään pesityshäkit mahdollisuuksien mukaan kiinni aviaariossa niin, että voin yhdistää häkit heti poikasten tultua pöntöstä. Näin lintujen tilat ovat mahdollisimman suuren ajan maksimikoossaan ja poikaset pääsevät oppimaan parvielämää lähes yhtä varhaisessa vaiheessa kuin luonnossakin.

Olet pyrkinyt jo pidempään minimoimaan poikasten käsittelyn pöntössä. Mitä hyötyjä tästä on? Miten kesytät poikaset?

Pöntössä olevan poikasen käsittelyllä ei – toisin kuin luullaan – ole edullisia vaikutuksia kesyyntymisen kannalta. On totta, että poikanen näennäisesti kesyyntyy, kun sitä käsitellään pönttöiässä, mutta todellisuudessa tämä on enimmäkseen sitä, että poikanen oppii, ettei voi kuitenkaan paeta kättä, joten se luovuttaa. Lisäksi on hyvä muistaa, että kolopesijöinä neitokakadujen poikasten silmät ovat herkät valolle pönttöiässä.

Itse pyrin käsittelemään poikasia ainoastaan niin, että niillä on itse vapaus perääntyä tai paeta, jos ne haluavat. Tämä tarkoittaa kesytyksen aloittamista vasta poikasten itse tultua pöntöstä. Poikueideni kanssa olen todennut, että kesytys on itse asiassa parasta aloittaa niin, ettei lainkaan kiinnitä huomiota poikasiin, vaan tarjoilee kädestä herkkuja vanhemmille ja muille parven jäsenille. Utelias ja oppivainen poikanen seuraa kyllä ajan kanssa muiden esimerkkiä. Hyötynä tässä on se, ettei poikasen tarvitse kokea, että ihminen lähestyy sitä uhkaavasti, eikä se joudu ahdistuessaan perääntymään tai pakenemaan. Se saa tulla ihmisen luo, kun on itse siihen valmis! Tapa ei myöskään ole niin hidas, kuin saattaisi luulla, vaan oman kokemukseni mukaan poikanen tulee nopeammin itse luo kuin antaa ihmisen tulla hirssin kanssa tarpeeksi lähelle ahdistumatta.

Mitä itse odotat ostajilta?

Odotan ostajilta perehtymistä lajiin ja sen tarpeisiin. Neitokakadu on taitava lentäjä, parvilintu ja hyvin aktiivinen ja mielestäni sitä tulisikin lemmikkinäkin kohdella sellaisena. Haluan kasvattieni saavan minimisuositukset täyttävän häkin, ainakin yhden lajitoverin, vapaanaoloaikaa ja virikkeitä. Tämän lisäksi tietysti oikeanlainen ruokinta ja muut linnun tarpeet (esim. suihkutus) tulee olla selvillä. Suomessa tilanne on kuitenkin melko hyvä ja nämä vaatimukset tulee yleensä täytettyä ihan automaattisesti. Lisäksi toki toivon, että uudessakin kodissa käsittely perustuisi positiivisiin keinoihin, sillä mielestäni se on sekä linnun, että omistajan kannalta paras vaihtoehto.

Haluan kasvateistani kuulumisia edes kerran vuodessa, jotta tiedän, että miten niillä ja voin esimerkiksi seurata pesintöjä. Useimmat ostajat kuitenkin pitävät yhteyttä useamminkin, mistä olen nauttinut kovasti. Kasvattini ovat minulle rakkaita ja niiden kuulumisia on aina yhtä ihana kuulla.

Olit ensimmäisessä aallossa Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n sertifikoitu kasvattaja. Mitä ajatuksia tällainen järjestelmä sinussa herättää?

Mielestäni kasvattajien sertifikointi on hyvä asia. Olen tarkkaan tutustunut sertifikaatin sääntöihin ja mielestäni vaatimukset ovat todella hyviä. Säännöt eivät ole liian tiukat, mutta silti tarpeeksi tarkat. Kasvatustilojen tarkistaminen on ehdottomasti hyvä asia.

Onko poikasia tulossa lähiaikoina?

Syyskuun aikana menee pönttö kahdelle pariskunnalle; Devilille ja Enigmalle, jotka ovat pesineet onnistuneesti jo useamman kerran, sekä Ronjalle ja Birkille, joista kumpikin on ensikertalainen. Ronja on toinen kahdesta keltaposkitytöstä, jotka hain Suomeen tammikuussa Ruotsista ja olenkin hyvin innoissani tästä pesinnästä!

Annin kotisivut löydät osoitteesta www.parraweena.com.