Pienempien papukaijojen virikkeellistäminen ruoalla

Teksti:

Pienempien papukaijojen virikkeellistäminen ruoalla

Teksti:

Ruoan käytöstä virikkeellistämisessä on puhuttu erityisesti isompien papukaijojen kohdalla paljon. Monet yleiset lelut eivät kuitenkaan sovi pienemmille papukaijoille aivan niin hyvin.

Usein kuulee isojen papukaijojen leluista, jotka tarjoavat niille pienen työskentelyn päätteeksi esimerkiksi pähkinöitä, siemeniä tai tuoreruokaa. Ruokapiilot ja muut vastaavat lelut ovatkin lähes monille ison papukaijan omistajalle jo entuudestaan tuttuja. Niissä on kuitenkin yksi iso ongelma – suurin osa niistä on liian jykeviä, eikä pienen papukaijan nokka pääse niihin käsiksi tai voimat riitä jonkun osan kääntelyyn ja vääntelyyn.

Päätin, että tuleva neitokakadupoikueeni tarvitsee mahdollisuuden aitoon aivotyöskentelyyn. Haluan poikasteni oppivan etsimään ruokaa, sillä se on hyvää ja luonnollista tekemistä niille.

Aikaisemmin olen aktivoinut neitokakaduparveani tekemään töitä ruokansa eteen lähinnä heittämällä siemeniä häkin pohjalle hiekan tai purujen sekaan, tarjoilemalla salaattia katosta roikkuen, sekä tekemällä jotain yksinkertaisia sanomalehtimyttyjä, joiden sisällä on siemeniä. Nämäkin keinot toki toimivat, eikä niitä tule vähätellä, mutta on myönnettävä, että ne eivät riitä pitkäksi aikaa. Siispä suuntasin tutkimaan ja askartelemaan – tarkoituksenani löytää useampiakin neitokakaduille toimivia virikkeitä ja leluja, joiden tarkoitus on ensisijaisesti saada linnut etsimään ruokaa muualtakin kuin kupista!

Neitokakadu syömässä lelusta

Pieni kukkaruukku pahvikannella osoittautui oivalliseksi virikkeeksi neitokakadulle.

Ensimmäinen idea tuli, kun mietin millaiseen materiaaliin neitokakadun nokka puree – sanomalehti! Tämä sai minut heti miettimään miten origami voisi olla hyvä lähestymistapa, sillä nettihän on täynnä taitteluohjeita. Opettelinkin alkuun muutaman paperilaatikon ja -kuution ohjeen, sillä niihin olisi helppo piilottaa siemeniä tai pellettejä. Sain myös loistavan idean sanomalehtikeinuun, joka lopulta valmistuikin hieman alle kolmessa minuutissa – eli omistajan kiireiden ei tarvitse tarkoittaa lelujen puutetta linnulle!

Sanomalehdessä on kuitenkin yksi iso mutta: se ei välttämättä sovellu kovin pesimäintoiselle linnulle, sillä pesänrakennusmateriaalin saatavuus voi pahentaa tilannetta. Tällöin kannattaa ottaa virikkeellistämiseen erilainen lähestymistapa tai vähintäänkin tehdä sanomalehtiorigameista pienempiä, jolloin lintu ei niin helposti tulkitse niitä pesämateriaaleiksi tai oikein isojen laatikoiden kohdalla jopa pesäksi. Origamien hienous on onneksi siinä, että lopputulos voi mahtua yhtä hyvin sormenpäälle kuin kämmenellekin riippuen paperin koosta ja tekijän sorminäppäryydestä (joka onneksi kehittyy harjoittelun myötä).

Origamit jäivät lopulta suosiossa selvästi toiseksi sanomalehtikeinulle. Keinusta jalostin vielä sanomalehtisolmut, joista tuli suosituin lelu aikoihin niin neitokakadujen kuin amatsonienkin kesken! Solmujen hyöty on myös se, että ne voi pujottaa hyvinkin vaikeaan paikkaan häkissä, ja linnut seuraavat perässä.

Muistathan kuitenkin, että paikkaa kannattaa vaikeuttaa vasta sitten, kun linnut tietävät niiden sisältävän herkkuja. Uusin lisäys häkkiin on pieni askartelukaupasta ostettu ruukku, pahvista tehdyllä kannella, joka on ripustettu naruun roikkumaan ja täytetty siemenillä. Sen suosiosta en kuitenkaan vielä ole mennyt takuuseen, vaikka yhden linnun olen siitä nähnyt herkkuja napsivankin – aika näyttää tuleeko siitä suosittu lelu juuri meidän parvessamme.

Kun ruokapiilot on lintujen puolesta todettu hyviksi, voi niihin alkaa piilottaa myös ajoittain tuoreruokia oman lemmikin mieltymysten mukaan. Näiden kanssa on tosin ehdottomasti muistettava, ettei lelua sisältöineen jätetä pilaantumaan häkkiin.

Kannattaa myös huomioida, että leluihin tutustuminen voi viedä aikansa ja ensimmäinen lelu voi päätyä käyttöön hitaasti. Oppiessaan lelun hyödyt lintu kuitenkin seuraavalla kerralla tulee luultavasti tuhoamaan sen nopeammin aina siihen pisteeseen asti, että lintu saattaa tulla tuhoamaan sitä jo tekovaiheessa – kuten minulla kävi poikaystäväni toisen amatsonin kanssa. Tällaisen lelun perässä linnun saa häkkiin vaikeammassakin tilanteessa, jos muut keinot eivät toimi.

Lue lisää:

Kirjoittaja:

Anni on Nurmijärvellä asuva lemmikkilintuharrastaja ja Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n sertifioima kasvattaja, jonka kasvatustoiminta koostuu neitokakaduista ja undulaateista. Hänen omat sivut löydät täältä: Parraweena - Neitokakadut.

Vastaa

Roskapostin esto *