Monet meistä ovat kuulleet Tuire Kaimiosta tämän kirjojen tai TV-esiintymisten kautta. Hän on kuitenkin luultavasti tunnetumpi koira- ja hevosharrastajien kuin lintuharrastajien keskuudessa. Pitkään eläimiä työkseen kouluttaneella ”Tuikulla” on kuitenkin kokemusta myös papukaijojen ja monien muiden lintujen kanssa toimimisesta.

Julkaistu alunperin Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n jäsenlehden ”Kaijutin” vuoden 2010 numerossa

Tuire Kaimio on päätoiminen eläinnäyttelijöiden kouluttaja, joka nousi julkisuuteen erityisesti 1998 julkaistun ”Poika ja ilves” -elokuvan jälkeen. Tuikku nimittäin vastasi elokuvan ilvesten kouluttamisesta. Tuikulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut tavoitteena saada julkisuutta, vaan mieluiten hän kouluttaisi eläimiä rauhassa, kuten monet muutkin hänen tuntemansa eläinnäyttelijöiden kouluttajat. Aikaisemmin Tuikku saattoi rauhassa kierrellä eläintapahtumissa kyselemässä ihmisiltä ja oppia tätä kautta, mutta nykyään kukaan ei hänen harmikseen uskalla sanoa juuri mitään tai assistentteja lukuun ottamatta huomauttaa virheistä.

Pääasiallisesti Tuikku kouluttaa eläinnäyttelijöitä mainoksiin, elokuviin ja muihin tuotantoihin. Tuoreista mainoksista hän ei voi puhua vielä, mutta hiljattain hän on ollut kouluttamassa mm. poroja, hemppoja, hillereitä ja susia ranskalaiseen elokuvaan ”Let my people go”. Tunnettuja Tuikun kouluttamia eläinnäyttelijöitä ovat mm. VR:n mainoksen kyyhkyt sekä Olvi-mainoksissa esiintynyt Jeppe-koira.

Suunnitelmat muualla kuin eläinmaailmassa

Kaimiolla ei koskaan ollut tavoitteena päätyä eläinnäyttelijöiden kouluttajaksi, ja hän sanookin nähneensä riittävästi elokuva-alaa isoisänsä kautta ja todenneensa epäsäännöllisten työaikojen olevan alan varjopuoli. Tuikku kuitenkin tutustui erääseen taikuripariskuntaan jo kolmevuotiaana, ja pääsi heidän kauttaan tutustumaan sen ajan tasoon nähden hyvään eläintenkoulutukseen ja kokeili samoja asioita omilla hiirillään ja undulaateillaan. Tuikku lähti opiskelemaan suomen kieltä ja yleistä kielitiedettä yliopistossa, koska halusi tulla ”joksikin kunnolliseksi”, kuten hän asian ilmaisee pilke silmäkulmassa. Töitä kuitenkin riitti eläinten parissa niin paljon, että hän ei päätynyt kielitieteen pariin.

Eläintenkouluttajan ammattiin Tuikku sanoo oppieensa työskennellessään monien eläintenkouluttajien assistenttina. Yksi hänen pitkäaikaisimmista työnantajistaan oli biologi, jonka ansiosta hän päivätöidensä lisäksi sai lukea illat eläinten käyttäytymiseen liittyviä kirjoja. Tämän pohjalta Kaimion on ollut helppoa päivittää alaan liittyvää tietämystään.

Hiljattain Tuikku on suorittanut myös Suomeen vasta rantautuneen eläintenkouluttajan ammattitutkinnon, jota hän on itse ollut myös käynnistämässä. Tuikun mukaan tutkinnon eteen tehty työ saattaa olla tärkeimpiä asioita, joita hän on eläinten eteen tehnyt, sillä varsinkin koirapuolella kuka tahansa voi kutsua itseään ongelmakoirakouluttajaksi kahden viikonlopun kurssin pohjalta.

Koulutettavia lajeja laidasta laitaan

Kouluttamiensa eläinten tai lajien määrää Tuikku ei osaa edes sanoa. Hiljattain hän oli kouluttamassa Nepalissa norsuja WWF:n projektissa. Tavoitteena oli saada norsujen parissa työskenteleviä muuttamaan ajattelutapojaan, sillä perinteisillä menetelmillä koulutettaessa norsuja jopa kuoli, ja kun on kyse tämän kokoisista eläimistä, ei kouluttajienkaan kuolemilta ole vältytty. Alkuun hän koulutti vain pieniä norsuja omilla menetelmillään muiden katsellessa, sillä haasteena oli se, että valkoisella kaukaa tulleella naisella ei ollut automaattisesti luottamusta paikallisten kouluttajien keskuudessa; ongelma, johon hän oli törmännyt aikaisemmin muiden lajien kohdalla myös Suomessa. ”Kyllähän nämä pienet menevät, mutta sitten meillä olisi täällä navetan takana isompi.” Paikallisten kouluttajien luottamuksen hän ansaitsi kouluttamalla 4-5-vuotiaan norsun, joka aiemmin hyökkäsi välittömästi sitä lähestyneen ihmisen kimppuun.

Papukaijoja Tuikku sanoo kouluttaneensa ”vähän väliä”, vaikka onkin enemmän erikoistunut petolintuihin. Myös muita lintuja tulee usein vastaan. Hänen mielestään papukaijoista haastavia tekee juuri niiden älykkyys: monesti itse oppiminen ja keksiminen on niille paras palkinto, ja papukaija saattaa yrittää ”miljoonaa erilaista asiaa”. ”Tyhmemmän eläimen kouluttaminen on helpompaa.” Varsinkin papukaijojen kohdalla on haastavaa myös miettiä, missä eläin saa levätä ja onko sillä mahdollisuutta lajityypilliseen toimintaan tai saako se riittävästi seuraa. Papukaijat olisivat yleensä hyviä näyttelijöitä, jos ne vain pääsisivät yöksi kotiinsa nukkumaan. Eläinten hyvinvointi onkin Tuikulle tärkein asia, ja monesti hän käyttää useaa eläintä samassa roolissa, jotta eläimet saavat levätä riittävästi.

Suurimmat haasteet liittyvät yleensä ennemmin ihmisiin kuin eläimiin. Omiin töihinsä liittyen Tuikku ei muista, että olisi tullut vastaan tilannetta, jota ei olisi saanut ratkaistua. ”Siihen voi kuitenkin luottaa, että eläimet oppivat, jos ne haluavat jotain, ja minulla on sitä, mitä ne haluavat”, hän tarkentaa. Usein Tuikulta kuitenkin pyydetään mahdottomia asioita, mutta yleensä hän löytää tuottajan kanssa jonkinlaisen ratkaisun. Esimerkiksi papukaija saatetaan haluta näyttelijän olkapäälle, mutta tällöin näyttelijä ei voi heti eläytyä rooliinsa täysillä, sillä lintu ei ymmärrä, että kyseessä on näytteleminen.

Esimerkiksi ”Kaken pesula” -ohjelman puffia varten haluttiin ruusukakadu Roosa miespuolisen juontajan olkapäälle. Ongelmana oli, että Roosa on ollut usein aggressiivinen miehiä kohtaan, joten Tuikku antoi tiukat ohjeet siitä, että linnun pitää antaa olla rauhassa olkapäällä eikä sitä saa edes katsoa. Lopuksi juontaja sai kuitenkin päähänsä osoittaa Roosaa ja sai poskeensa laastaria vaativan reiän. Ongelmaksi muodostui se, että pätkää ei ollut kuvattu aikajärjestyksessä, joten juontajalla oli joka toisessa kuvassa laastari ja joka toisessa ei.

Toinen Tuikun mieleen painunut tarina lintujen kouluttamisesta on VR:n mainos, jossa kyyhky matkustaa junan katolla. Tästä Tuikku laski löytyneen 64 klaffivirhettä, joita katsojat eivät kuitenkaan ole huomanneet. Esimerkiksi kyyhkyslaji vaihtuu mainoksessa muutamaan otteeseen ja lopussa näkyvät poikaset ovat undulaatin poikasia. Tuikku kuitenkin tarkentaa nopeasti, että kyyhkyt ja undulaatin poikaset eivät koskaan olleet samaan aikaan samassa paikassa, vaan kohtaus kuvattiin ”split screenillä”. Poikasten emo oli jatkuvasti lähettyvillä.

Ensisijaisesti tavoitteena on saada näyttelijöitä

Kun Tuikku alkaa miettiä jonkin asian opettamista, hän selvittää ensimmäiseksi, millainen eläimen pitää olla ja pyrkii sitten etsimään persoonallisuudeltaan sopivan eläimen. Vaikka Tuikku usein varmuuden vuoksi opettaakin toivotun asian myös temppuna, hän kuitenkin sanoo pyrkivänsä saamaan tietyn käytöksen aikaan luonnollisesti, sillä usein tämä on hänen mukaansa monipuolisempaa ja vivahteikkaampaa. Tämä johtuu siitä, että hänen ensisijainen tavoitteensa on saada aikaan näyttelijöitä. Ero on selkeä, jos papukaija esimerkiksi innoissaan tervehtii tuttua ihmistä kuin että tämän opettaisi temppuna. Kerran tavoitteena oli saada aikaan hämmästynyt papukaija, joten Tuikku laittoi lattialle pienen siilin, jota lintu hämmästyneenä tuijotti. Hän ei kuitenkaan koskaan suostu pelottelemaan eläimiä.

Muutenkin Tuikun tärkeimpiä periaatteita on se, että eläimen tulee haluta itse osallistua koulutukseen eikä kukaan saa kärsiä. Eläimen tulee kokea, että se hyötyy tai voi suhtautua vähintäänkin neutraalisti koulutettavana olemiseen. Tämän lisäksi Tuikku ei suostu osallistumaan sellaisten asioiden tukemiseen, joita ei kannata. Tuikku sanoo, ettei hänellä ole periaatteessa mitään isojen papukaijojen kouluttamista vastaan, jos ne tulevat hyvistä oloista. Usein kuitenkin helpoiten tai halvimmalla saatavat linnut tuodaan ulkomailta ja niitä myyvät tahot eivät aina välitä lintujen hyvinvoinnista. Tällaista toimintaa Tuikku ei halua tukea.

Tuikun mielestä on todella hyvä, että papukaijojen omistajat kouluttavat omia lintujaan. Tämä on hänen mielestään ”todella hyvä idea, ehdottomasti kannatettavaa”. Linnun kannalta parasta on, että se pääsee itse keksimään, mitä sen pitää tehdä. Aluksi linnun on tosin opittava oppimaan, mutta tämän jälkeen papukaijat voivat Tuikun mielestä oppia jopa paremmin kuin ihminen voisi, jos tarkastellaan sanattomasti tapahtuvaa oppimista.