Saatuani ensimmäisen lintuni, päätäni oli painanut häkin koko. Nyt minulle oli tulossa jo kolmas neitokakadu samaan häkkiin. Vaikka lintuni saavat olla 12 tuntia vapaana, nukkumaan ne kipuavat 0,37m2 kokoiseen häkkiin.
Kirjoittanut ja kuvannut: Tea Vehmaa
Nyt oli siis vuorossa häkkisysteemin uudistaminen, ja opiskelijan tilipussissani ei ollut pistää viittä-kuuttasataa haluamaani tehdastekoiseen häkkiin. Edessä oli väistämättä asia, jota ehkä salaa innolla odotinkin: omatekoisen häkin rakentaminen joka olisi juuri niin valtava kuin lintuhuone antaisi periksi!
Koska kyse oli rakentamisesta josta minulla ei ole yhtään kokemusta, olin alkuun kysymysmerkkinä. Mitä ihmettä tarvitsen häkin rakentamiseen, mistä tarveaineet hankin, kuinka paljon tarvitsen rahaa, mistä aloitan, ja mahdankohan ehtiä häkin tekemään parissa viikossa jolloin kolmas neitokakadu tulee? Lintu oli alun perin aviaariolintu joka ei tykkäisi olla häkissä ylipäätään, ja varmaan sekoaisi yhdestäkin yöstä pienemmässä puljussa.
Minua auttoi valtavasti Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n foorumien lukeminen, jossa oltiin moneen kertaan aikaisemmin vuosien aikana puhuttu mm. verkoista ja niiden vaarallisista sinkkipitoisuuksista, materiaaleista, ja foorumit tarjosivat myös ideoita monenlaiseen häkkiin ja aviaarioon. Apua sain kiitettävästi myös Kaijulin epäviralliselta IRC kanavalta jossa moneen otteeseen pohdin rakentamiseen liittyviä ongelmia.
Lopulta oli aika aloittaa itse projekti ja aloitin suunnitelmien teosta, mutta en panostanut siihen juurikaan sillä en uskonut siitä olevan paljon hyötyä: ”käytännössä sitä oppii, ja asiat miettii kyllä paikan päällä jo tarpeeksi hyvin jos loogista päättelykykyä omaa”. Rakentamisen edetessä tulin kuitenkin huomaamaan nopeasti että suunnitelmat olisi pitänyt tehdä tarkemmin.
Suunnitelma ensinnäkin valmistui hyvin nopeasti sillä en panostanut siihen. Ne olivat käytännössä kolmiulotteinen kuva valmiista, suuresta häkistä, jossa luki reunoilla rakennelman korkeus, leveys ja syvyys, jotka olin mitannut siitä kohdasta lintujen huonetta johon häkki tulisi. Lisäksi paperin reunaan oli kirjoitettu pienimuotoinen muistilista-tyyppinen laatikko jossa kävi ilmi häkin reunojen olevan puuta ja että sivut rakennetaan kaikki erikseen ja ne kiinnitetään toisiinsa kulmaraudoilla. En tajunnut kuinka monen asian kohdalla tulisi päänvaivaa vastaan puutteellisten suunnitelmien vuoksi.
Minua onneksi avittivat lähinnä lopussa sisareni ja poikaystäväni.
Isäni teki samaan aikaan keittiöremonttia ja hän oli ostanut sitä varten suuren erän käsittelemätöntä ja hiomatonta lautaa, jotka oli valmiiksi osittain halkaistu keskeltä. Ne olisi saanut joko repimällä tai kuten me sen teimme, sirkkelöimällä siististi halki. Sen jälkeen mittasimme tarvittavat pätkät ja merkitsimme sirkkelöintikohdat lautoihin. Lopuksi vielä hioimme pätkityt puut, ettei niistä sojottaisi tikkuja.
Onneksi puutavaraa oli ylitse tarpeiden, mutta vaikka aluksi sen totesimmekin, puuta menikin aika paljon ylitse arvioiden. Laudat olivat nimittäin 3,5m:n pituiset ja koska mitat eivät menneet tasan, hukkapuuta tuli yllättävän paljon!
Kiinnitysmenetelmänä käytimme hyvin omaperäistä tapaa. Porasimme vastakkaiseen puuhun (puuhan oli lautamaista, eli ei kovin paksua mutta sitä kaksi kertaa leveämpää) kaksi reikää suurin piirtein puun keskipisteeseen asti, ja otimme puolipitkiä ruuveja jotka ruuvasimme reikiin. Näin raameista tuli mielestäni siistin näköiset ja hyvin kestävät. Sitä ne saivatkin olla, ja vankat, sillä raamejahan ei itsessään tarvitse edes muuttaessa ikinä purkaa.
Ensin kokosimme valmiiksi pätkityistä laudoista etuseinän kaksi samankokoista osaa, joista toinen olisi tavallinen verkkoseinä ja toinen liikkuva osa, ovi. Ovi oli leveydeltään ja korkeudeltaan muutaman millin pienempi, jotta sen pystyisi vaivatta avaamaan ja sulkemaan.
Mielenkiintoinen yksityiskohta, ja melko tarpeetonkin mutta silti vaikeasti toteutettava sellainen häkissä oli, että molemmat etuseinä-palat olivat mitoitettu yhteensä noin viitisen senttiä häkin korkeutta matalemmaksi ja leveyttä kapeammaksi, jotta ne voisi ”upottaa” katto-, pohja-, sekä sivuraamien väliin, jotta häkin ulkoasusta tulisi siistimpi. Tämä kuitenkin aiheutti sen että valmista häkkiä katsoessa edestä jokaisessa kulmassa näkyi lautoihin ruuveja varten poratut reiät. (Kts. valmis -kuva).
Seuraavaksi valmistimme pohjaraamin johon seinät kokoamishetkellä alapuolelta kiinnitettäisiin, sekä kaksi sivuseinää. Tässä kohtaa luulimme jo lautojen loppuneen, ja pelkäsinkin että katto jäisi auki. Onneksi löysimme varastosta vielä muuhun tarkoitukseen kauan sitten ostetut laudat, joista valmistimme vielä katon.
Huom! Kattoraami on vielä ”halkaistu” keskeltä yhdellä laudalla, jotta verkkokatosta tulisi kestävämpi. Muuten verkko saattaisi roikkua kun katolle asetetaan esimerkiksi uv-lamppu, tai sieltä laitetaan roikkumaan häkin sisälle leluja. Tämä oli ehkä paras viimehetken ratkaisumme!
Tämä oli ehdottomasti projektin helpoin – ja ihan kivakin – osuus kun oltiin jo loppumetreillä. Silti tähänkin tarvittiin kaksi ihmistä, toinen pitämään rullaa ja toinen, kärsivällisempi osapuoli, leikkaamaan verkkoa lanka kerrallaan poikki. Jäljen piti olla siistiä jottei linnut loukkaisi itseään, eli piikkejä ei saanut olla, silti piti varoa leikkaamasta liian läheltä hitsausliitosta.
Lisäksi tarvitsee melkoista taitoa ja kärsivällisyyttä, kun yrittää taivutella melkein jokainen verkon silmärivi erikseen verkkoa suoremmaksi. Rullassa olleena se oli tietysti taipunut.
Emme keksineet muuta tai helpompaa tapaa siihen, mutta kun verkko sitten saatiin edes jotenkuten suoraksi (joskin se jäi vähän kupruilevaksi pakostikin, mutta lopputulos oli silti hyvä), teimme heti virheen: viedessämme verkkoja jauhemaalattavaksi verkon sisältämän sinkin peittämiseksi, taitoimme verkot löysälle ”rullalle” (toimme vain verkkojen päät yhteen, pienemmät palat olivat sisäpuolella) ja laitoimme ne parilla rautalangan pätkällä sivuilta kiinni. Yllätykseksemme kun verkot palasivat, ne olikin maalattu rullana.
Opimmehan jotakin siitäkin: jos haluat maalauttaa verkkosi, älä missään nimessä vedä sitä rullalle, vaan vie ne nimenomaan sellaisena kuin haluat niiden tulevan maalatuksikin - kirjaimellisesti! Onneksi kaikki verkot eivät olleet kiinnittyneet maalin alla yhteen, mutta rautalangat oli haastavaa saada irti sillä ne totisesti olivat. Nykyäänkin verkon reunalla näkyy kohdat, jossa on maalin alla paloja rautalankaa.
Seuraavaksi ja viimeisenä valmistusvaiheena ennen häkin kokoamista, oli vuorossa verkon pingottaminen raameihin. Se kävi joutuisasti sähköisellä niittauskoneella. Tosin myöhemmin aloin epäilemään, oliko sellainen kone edes tarpeellinen, tässä tapauksessa se ei tehnyt yhtään sen parempaa jälkeä kuin tavallisetkaan niittauskoneet, oli vain järeämpi ja vaikeampi käyttää.
Niitatessamme pidimme mielessä että verkko ei missään tapauksessa saisi tai tarvitsisi lähteä irti, joten niittasimme verkon hyvin tukevasti kiinni.
Lopuksi oli jäljellä enää häkin kokoaminen. Tähän tarvittiin kourallinen kulmarautoja ja kolme ihmistä, ja silloinkin se kesti n. pari tuntia. Raamit olivat sen verran suuret tämänkin kokoisessa häkissä, että ne eivät pysyneet pystyssä ellei joku olisi pitänyt kiinni. Myöhemmin kolmaskin ihminen oli todella avuksi.
Kulmarautoja käytimme yhteensä 10. Ne laitettiin häkin sisäpuolelle, jokaiseen neljään kulmaan ylä- ja alapuolelle, sekä kaksi etuseinän keskipuuhun, toinen pitämään kattoa, ja toinen pitämään etuseinää kiinni pohjaraamissa.
Ensin tietysti levitimme pohjaraamin nähdäksemme miten häkki tulisi sopimaan tilaan. Se oli täydellinen. Sen jälkeen suunnittelimme vielä tarkasti miten ja mistä kiinnitys tapahtuisi, mikä pitäisi kiinni mitä. Se onkin hyvin tärkeää jotta koko työ ei menisi hukkaan, ja häkki pysyisi tukevasti kasassa. Sitten vain kokosimme häkin paikoilleen!
Ja valmista tuli!
Kaikki käytetyt työkalut ja tarvikkeet:
Tärkeitä huomioita:
Kommentit: