Villistä kesyksi kohteen avulla

Tietoja

Luotu 29.09.2011

Domino on emojen ruokkima kultaposkiamatsoni. Lähtöasetelma oli se, että Domino kosketti sormea nokallaan ja seurasi kädessä olevaa herkkua, mutta ei antanut koskea itseään. Akkinäiset liikkeet ja kaikki ei-herkkukeskeinen touhu saivat aikaan pakoreaktion pitkin seiniä.

Teksti ja kuva: Monica Almenoksa

Pari kuukautta sitten opeteltiin kohdentamisen alkeita: ensin kosketeltiin nokalla, kontakti -> palkkio. Kohteen avulla häkittäminenkin nopeutui entisestään: kohteen perässä mentiin juoksujalkaa niin omaan kuin Viivinkin häkkiin, jopa siihen ihan kamalan pelottavaan matkahäkkiin. Kädelle kohteen perässä ei tultu.

Muutama viikko sitten päätin kokeilla toista taktiikkaa ja opetin Dominon koskettamaan kohdetta jalalla. Ei mennyt montaa päivää, kun sain vaihdettua targetin tilalle sormen. Mentiin siis päinvastaisessa järjestyksessä kuin nokkahommissa: silloin kaikki alkoi sormikontaktista ja eteni kohteeseen. Jonkin aikaa sormea kauhisteltiin kovaan ääneen, mutta kyllä se jalka vaan kerta toisensa jälkeen sormelle ilmaantui. Siirryimme askelta eteenpäin ja pyysin Dominoa kädelle. Jonkin aikaa sitä ihmeteltiin ja kädelle piti varmuudeksi vähän karjaista, mutta pienen keräilyn jälkeen kädelle alettiin tulemaan reippaasti pyynnöstä. Koko ajan puuhissa on auttanut Viivin läsnäolo - jos Viivi on ollut vapaana, Domino on puuhaillut ja osallistunut reippaasti ja rohkeasti.

Tänään ylitettiin kaikki loputkin raja-aidat ryminällä; harjoiteltiin kädellenousua ja alas astumista noin 50 kertaa, käytiin Viivin ja Dominon kanssa keittiössä ihmettelemässä ja varovasti mietittiin, josko ottais askeleen ranteen suuntaan siitä sormilta.

Sitten tein jotain ihan hassua. Aloin silittelemään Dominon varpaita. Domino ja Viivihän eivät sui toisiaan, joten on mennyt melkein vuosi siitä kun Dominoa on viimeksi joku koskettanut hellästi, ja silloinkin asialla olivat emot, ei ihminen. Hiukan piti silitteleviä sormia alkuun paheksua äänekkäästi, mutta kun kävi selväksi, että jos ilmoittaa ettei tykkää, sormet menevät pois, niin kosketus alkoikin yhtäkkiä maistua.

Olen aina kunnioittanut Dominon vaatimuksia, ts. jos jokin ei miellytä, niin kokeillaan hetken päästä uudestaan. Epämiellyttävät tai liian jännät asiat loppuvat kun eläin niin tahtoo. Siinä siis silittelin lintulapsen varpaita, mutta kädellä istuessa ei asento ilmeisesti ollut kovin tukeva, koska Domino pyysi päästä alas. Siirryttiin puun oksalle istumaan ja sieltähän se jalka nousi sekunnin miettimisen jälkeen. Domino ei kuitenkaan laittanut painoa jalalle, vaan otti sormesta kiinni hellästi ja selkeästi pyysi lisää kosketusta. Alkoi jo pojan silmäkin lupsumaan kun teki niin hyvää.

Olen aina lopettanut koulutushommat ennen kuin Dominon pinna loppuu, mutta nyt se tuntui vain haluavan koko ajan lisää. Pitää muistuttaa tässä kohtaa, että ihminen on ollut aiemmin Dominolle PAHA - eli asia jota tulee väistää ja välttää. Poikasaikana tapahtunut pyyhettäminen (Dominon jalka sotkeutui leluun, eli kasvattajalla ei ollut muita vaihtoehtoja) ja arka luonne ovat näkyneet selvästi, eikä lintu ole hakenut fyysistä kontaktia ihmisiin, edes minuun. Ajattelin siis, että nyt loppui koulutuspuuhat tältä päivältä kun poika on ollut niin hieno ja reipas, ja keskityin hetkeksi Viivin kanssa temppuiluun.

Mutta Dominollapa oli vielä parikin yllätystä taskussa! Laitoin Viivin puuhun, nostin käden sivulle ja kutsuin Viiviä. Yllätys nro 2: *viuh* Viivi oli kädellä, *vauh* Domino lensi perässä! Se siis tietoisesti ja pelotta lensi suoraan minua kohti ja laskeutui kädelle! Tässä kohtaa meinasi jo karata kiljahdus ja taisivat polvetkin hiukan notkahtaa.

Minulla oli kädessä pieni kipollinen siemeniä (erikoisherkkua meillä nykyään, eli linnut saavat hiukan siemensekoitusta kuppeihinsa ja loput pitää hakea joko matkahäkistä tai minulta), ja noin sekunnissa kriisi puhkesi molempien yrittäessä änkeä päätään herkkujen perään - huutoahan siitä tuli, joten siirsin Viivin toiselle olalle istumaan. Yllätys nro 3: Domino ihan muina miehinä tallusteli olkapäälle ja jäi siihen siemeniä mutustelemaan. Eikä mitään kiirettä pois. Korvaa piti vähän kauhistella ja helmikorvakorua myös vähän maistaa, hiuksiakin tutkittiin. Siinä ne sit istui pitkän aikaa, kumpikin omalla puolellaan ja vuorotellen siemeniä napsien.

Puoli desiä siemeniä ja paljon korvaanhuutamista myöhemmin oli pakko laittaa linnut puuhun ja oikein istahtaa alas miettimään, mitä juuri tapahtui. Jonne mainitsi kyllä, että se poikasen kesyyntyminen tapahtuu aika lailla kertaheitolla, mutta että superarkajalka Domino tekisi kaiken tuon edellä kertomani loppuviimeks parin viikon aikana, oli ihan täysin mielikuvituksenkin ulottumattomissa. Ajattelin, että tässä kynnetään vuosia ja sittenkään en ikinä saa Dominoa käsilinnuksi. No, siinä kädellä se nyt on ollut harva se päivä ja vieläpä niin että itse pyytää!