Emojen ruokkima kultaposkiamatsoni Kami

Tietoja

Luotu 28.04.2010

Yksi lemmikkilintuharrastuksen pitkäaikaisista myyteistä on ollut se, että ainoa tapa saada kesy poikanen on käsinruokkia se. Omalta osaltani 2009 alkusyksystä luokseni tullut kultaposkiamatsonin poikanen "Kami" mursi tämän myytin lopullisesti.

Julkaistu Good Bird -lehdessä numero 4/2009 nimellä "Success with a Parent-raised Amazon Parrot"

Vanhempi kultaposkiamatsonini Kalle on ollut luonani jo yli kaksi vuotta. Kalle on sijoituslintu, joka menneisyytensä takia ei ole vieläkään oppinut luottamaan ihmisiin. Sen kanssa on joskus mennyt huonommin ja joskus paremmin, mutta lähtökohtaisesti suhde on ollut hyvin herkkä ja pienikin virhe (joita valitettavasti aina joskus tulee tehtyä) on tarkoittanut usean askeleen takapakkia. Olikin selvää, ettei Kalle välittänyt ihmisseurasta: hyvinä aikoina se saattoi kiivetä lähelle pähkinän perässä ja astua jopa kädelle, mutta huonoina aikoina vältteli ihmisiä. Kalle kuitenkin seurasi neitokakadujani aina, kun ne olivat vapaana samaan aikaan: se pyrki niiden lähelle ja jäi istumaan varsinkin Eilwenin lähettyville rentoutuneen näköisenä. Neitokakadujen seura tuntui myös rauhoittavan Kallea, jos se muuten oli hermostuneella päällä.

Vaikuttikin, että Kalle tarvitsisi seuraa. Neitokakadu ei kuitenkaan amatsonin kokoiselle papukaijalle ole paras vaihtoehto seuraksi, jo pelkästään kokoeron aiheuttamien vaarojen takia. Käytännössä kaikkia lintuja ei uskaltanutkaan koskaan pitää yhdessä vapaana ilman valvontaa.

Luettuani käsinruokinnan vaikutuksista tulin vakuuttuneeksi siitä, ettei se olisi oikea tapa kesyttää papukaija. Eikä kyseessä ollut pelkästään tieteellinen tutkimus: Monilla tuntemillani ihmisillä oli ongelmia käsinruokittujen papukaijojen kanssa. Näihin lukeutuivat mm. aggressiivisuus, seksuaalinen käyttäytyminen ihmistä kohtaan, ongelmat yksin olemisen kanssa (jopa siihen asti, että lintu puree omistajaansa jos sitä yrittää kantaa häkkiä kohti) sekä erinäiset ongelmat muiden lintujen kanssa olemisessa.

Tämän lisäksi muutamat ystäväni olivat hankkineet emojen ruokkiman poikasen viimeaikoina ja heillä oli lähes pelkästään positiivista sanottavaa näistä poikasista. Päätös ei ollutkaan vaikea: hankkisin Kallelle seuraksi emojen ruokkiman poikasen. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että Suomen kokoisessa maassa ei ole paljoa kasvattajia, joten jouduin harkitsemaan jopa poikasen hakemista Ruotsista. Onneksi yhdellä kasvattajalla kuitenkin oli pari pesiviä kultaposkiamatsoneja, ja häneltä satuin saamaan poikasen juuri sopivalla aikataululla.

Ensimmäinen kontakti ihmiseen

Ihmiseen luottavan emojen ruokkiman poikasen kasvattaminen pohjautuu positiivisen vahvistamisen periaatteille. Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että vältä kaikkea, jonka poikanen voi kokea pelottavaksi ja pidä huoli, että kaikki vuorovaikutus ihmisen kanssa on poikaselle palkitsevaa.

Aikaisen käsittelyn sijaan kasvattaja ei koskenut poikasiin niiden ollessa pesässä. Ne saivat tulla ulos omaan tahtiin ja ottaa kontaktin ihmiseen, kun ne alkoivat tutkia ympäristöään. Perinteinen tapa käsitellä poikasia, jossa ne otetaan väkisin pesäpöntöstä, voidaan nähdä myös pakottamisena: poikanen ei saa mahdollisuutta valita, tuleeko kädelle vai ei eivätkä ikänsä puolesta selvästi voi edes tehdä asiaa selväksi, jos kokevat sen epämiellyttävänä. Tästä näkökulmasta turvallisin vaihtoehto on jättää tarpeeton käsittely kokonaan pois.

Myös se auttaa, että poikasta käsittelee monet eri ihmiset. Monet tuntemani ihmiset olivat jo käsitelleet Kamia ennen, kuin itse näin sen ensimmäistä kertaa. Jälleen periaatteena oli vapaaehtoisuus ja positiivinen vahvistaminen, jotka tekivät vieraiden ihmisten käsiteltävänä olemisesta poikasen kannalta hyvän kokemuksen.

Kun tuli aika hakea poikanen uuteen kotiinsa, ei ongelmia esiintynyt. Vaikka sen sisarukset olivat muuttaneet pois edellisinä päivinä ja kasvattaja oli tekemässä muuttoa itsekin (joka oli tullut hänelle yllätyksenä), Kami astui matkahäkkiin ilman pakottamista. Kahden tunnin automatkan jälkeen se astui kädelleni pähkinän perässä ja laitoin sen rauhoittumaan uuteen häkkiinsä.

Lupaava alku

Annettuani Kamin totutella uuteen kotiinsa viikon ajan rauhassa ennen kuin avasin häkin oven ensimmäistä kertaa ja päästin sen ulos. Kasvattaja oli opettanut Kamille kädelle astumista, joten tämä ei tuottanut ongelmia: ensimmäisen päivän aikana se jopa lensi lyhyen matkan pyynnöstä kädelleni. Kädeltä pois astuminen oli itse asiassa vaikeampaa, mutta pienen harjoittelun jälkeen sekin alkoi sujua hyvin.

Ensimmäisen päivän aikana Kami oppi myös pyörähtämään ympäri pyynnöstä (en vain voinut vastustaa kiusausta opettaa tätä sille, koska kaikki sujui niin hyvin). Loppupelissä on vaikeampaa opettaa Kami olemaan lentämättä luokseni ilman pyyntöä, mutta tässä on tärkeää olla vahvistamatta tällaista toimintaa.

Myös jalan antamista oli opeteltu alkuun hieman, jotta kynsien leikkaus sujuisi hyvin. Uuteen orteen totuttamisen ja muutaman harjoittelusession jälkeen tämäkin alkoi sujumaan, ja Kami oppi antamaan jalkansa pyynnöstä laittamatta sille paljoa painoa. Kami oppi myös nopeasti, että kädelle astuminen tällaisessa tilanteessa ei johda vahvistamiseen, joten se astui nopeasti takaisin orrelle ja oli valmiina jatkamaan harjoittelua.

Loppupelissä voisikin sanoa, että Kami oli kesy heti alusta (mitä se ikinä tarkoittaakin, itse puhun mieluummin luottamuksesta) ilman ihmiseen leimautumisen potentiaalisia ongelmia. Kami oli kesy, koska se oppi omien kokemustensa kautta luottamaan ihmisiin, ei siksi, että sen luonnolliseen leimautumisprosessiin olisi vaikutettu. Tällä kertaa Kami oli käsiteltävissä heti alkuun ja on innokas työskentelemään pienten herkkujen eteen. Aina alku ei välttämättä ole näin helppo ja luottamuksen saaminen voi kestää pienen hetken, mutta jos poikasella ei ole syytä pelätä ihmistä, ei tähän pitäisi mennä kauaa.

Kami ja muut papukaijani

Yksi merkittävä syy Kamin hankkimiseen oli se, että Kami voisi pitää seuraa myös toiselle kultaposkiamatsonilleni, Kallelle, joten oli mielenkiintoista seurata, miten ne tulisivat keskenään toimeen. Ne saivat totutella toisiinsa ensimmäisen viikon jaetun häkin läpi, kunnes lauantaina päästin ensiksi Kamin vapaaksi ja sunnuntaina molemmat yhtä aikaa.

Alku oli hieman hidasta: Kami olisi kyllä ollut innokas tutustumaan Kalleen, mutta Kalle halusi pitää pientä välimatkaa ja perääntyi. Tätä ei kuitenkaan kestänyt kuin yhden päivän, ja Kami ja Kalle istuskelivat vierekkäin päivän päätteeksi.

Suurin yllätys seurasi parin päivän päästä. Toivoin, että voisin ottaa häkissä olevan väliseinän pois jossain vaiheessa muutaman kuukauden sisällä, mutta amatsonit olivat aikataulusta eri mieltä. Yksi aamu avatessani verhoja huomasin, että Kalle oli yön aikana ujuttautunut häkin alareunassa olleen pienen raon kautta (joka sinne jäi, kun pohjaritilän otti pois) toiselle puolelle.

Tarkkailin lintuja hetken ja havaitsin, että ne jopa söivät samasta ruokakiposta ilman suurempia ongelmia, Kallen odottaessa vuoroaan vieressä. Tarkkailtuani niitä hetken ja keskusteltuani asiasta myös kasvattajan kanssa tulin siihen tulokseen, että otin väliseinän suosiolla pois. Pidän kuitenkin häkissä edelleen kahdet ruokakipot, jotta resurssien vähyys ei aiheuttaisi turhaa aggressiivisuutta.

Nyt puolen vuoden kuluttua asioissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Kevät on hieman sekoittanut kuvioita ja Kalle onkin etsinyt pesäkoloa ja ajoittain puolustanut löytämäänsä paikkaa ihmisiä vastaan tarmokkaasti (onneksi kotoani löytyy riittävästi tilaa, jolloin voin perääntyä tällaisesta tilanteesta). Amatsonit ajoittain hieman kähisevät keskenään (kuten myös monet paritkin tekevät), mutta päivän päätteeksi palaavat nukkumaan orrelle kylki kyljessä. Ne myös seurailevat toisiaan olohuoneessa ja sukivat toisiaan säännöllisesti.

Se, että molemmat amatsonit olivat emojen ruokkimia, on varmasti auttanut tässä paljon. Kumpikaan ei kokenut toista kilpailijana (mikä voi tapahtua, jos papukaija valitsee ihmisen puolisokseen) sekä ymmärsivät selvästi toistensa elekieltä. Tämäkään ei aina ole itsestäänselvyys käsinruokittujen papukaijojen kohdalla, ja monet harrastajat ovatkin sanoneet, että heidän käsinruokitut papukaijat eivät vaikuta ymmärtävän muita papukaijoja niin hyvin.

Myöskään kaksi neitokakaduani eivät aiheuttaneet ongelmia. Kalle oli aikaisemmin sietänyt niitä ja nyt Kamikaan ei innostunut niitä jahtaamaan, vaan antoi niiden elää omaa elämäänsä. Ongelmia on aiheuttanut lähinnä se, että nykyisin tyttöystäväni neitokakadut mukaanlukien niitä on huomattavasti enemmän ja kevään myötä amatsonit tuntuvat puolustavan häkkiään herkemmin esimerkiksi sen päällä olevilta neitokakaduilta. Tämä vaatiikin hieman järjestelyjä lennätysaikojen ja valvonnan kanssa, mutta arki silti sujuu hyvin.

Loppupäätelmät

Uskaltaisin sanoa, etteivät asiat olisi voineet mennä paljoa paremmin Kamin kanssa. Se on juuri sitä, mitä voisin toivoa papukaijalta: itsenäinen ja viihtyy hyvin myös ilman ihmisseuraa, sekä tulee toimeen toisen amatsonini kanssa. Mutta tästä huolimatta on kiinnostunut myös ihmisseurasta ja on valmis opettelemaan innokkaasti uusia asioita.

Suurin voittaja kaiken keskellä kuitenkin on ollut Kalle. Useamman vuoden yksin elämisen jälkeen (ihmisiin varautuneesti suhtautuvalle papukaijalle ei ihmisestä ole paljoa seuraa) se sai vihdoin lajitoverin seurakseen. Viimeisen puolen vuoden aikana Kallella stereotyyppinen käyttäytyminen on vähentynyt merkittävästi, sekä se on jälleen Kamin esimerkin avulla oppinut luottamaan ihmisiin paremmin.

Uuden linnun hankkiminen ei tietenkään ole ihmelääke ongelmiin ja sitä pitää harkita aina huolella; pystyykö sillä tarjoamaan esimerkiksi riittävät tilat tai voiko se edes toimia ratkaisuna johonkin ongelmaan. Monissa tilanteissa huolella harkittuna ja varovasti toteutettuna se voi kuitenkin parantaa yksin elävän papukaijan elämänlaatua, kuten tällä kertaa kävi.

Itselleni suurinta iloa on kuitenkin tuottanut seurata sitä, miten Kalle pystyy elämään olohuoneessani niin, ettei se joudu stressaamaan ihmistä, sekä seurata, miten nämä kaksi amatsonia toteuttavat lajityypillisiä sosiaalisia käyttäytymismalleja keskenään, kuten sukivat toisiaan säännöllisesti ja muutenkin viettävät aikaa yhdessä.

Ps. Katso myös lyhyt videopätkä Kamista ja Kallesta Youtubessa.

Kultaposkiamatsonit Kami (vasen) ja Kalle istumassa häkin oven päällä.