Onnistumistarinoita oikeasta elämästä oikeiden papukaijojen kanssa. Tarinoiden on tarkoitus toimia inspiraationa muille siitä, miten ongelmia pystytään ratkomaan ja papukaijan kanssa elämään lähtien ensisijaisesti liikkeelle sen hyvinvoinnista. Julkaisen erityisen mielelläni tässä osiossa muidenkin kirjoittamia tarinoita.
Yksi lemmikkilintuharrastuksen pitkäaikaisista myyteistä on ollut se, että ainoa tapa saada kesy poikanen on käsinruokkia se. Omalta osaltani 2009 alkusyksystä luokseni tullut kultaposkiamatsonin poikanen "Kami" mursi tämän myytin lopullisesti.
Neitokakaduni Eilwen ei halunnut mennä millään häkkiin, vaan pyrki pakenemaan aina, kun siirsin sitä häkin suuntaan. Kärsivällisyydellä ja järjestelmällisellä papukaijan hyvinvoinnin huomioivalla toiminnalla tästäkin ongelmasta päästiin eron.
"Kun näin Hopen eläinkaupassa, sydämeni suli samantien. Mietin muutaman päivän (olinhan vakuuttanut, että kolmen undulaattini parvi ei lisääntyisi enää), menin sitten kauppaan ja ostin Hopen."
Domino on emojen ruokkima kultaposkiamatsoni. Lähtöasetelma oli se, että Domino kosketti sormea nokallaan ja seurasi kädessä olevaa herkkua, mutta ei antanut koskea itseään. Akkinäiset liikkeet ja kaikki ei-herkkukeskeinen touhu saivat aikaan pakoreaktion pitkin seiniä.